Tanssin -
taas palaen tanssin.
Infernon yhdeksän kehän lävitse
jälleen kuljen
tulisia piruetteja, langenneena.
Tummilta kallioilta aloin
näin matkaani tehdä
ylös taivaaseen,
ylös taivaaseen.
Tanssin kautta helvetin
kiirastulen portaille
ikitulen liekkien
nuolleessa verta.
Tuolla autuas ylhäinen -
vaan ensin alakerta -
täytyy lävitse kulkea,
pelkoa vailla.
Selkääni siivet itse Dantelta sain,
herättyäni miserian aalloista,
nämä punaiset stiletot jaloissani
juoksin ja tanssin
lävitse himon sekä ahneuden
oopperat.
Ja mikä kateus minua vastaan saapui:
Todistaa sain kaipuun vapauden
ja ne orgiat -
sielujen siveetön bakkanaali,
joka taivaan porteille asti kuului
enkelkuoron avustamana.
Ikuinen,
traaginen komedia!
Armaani luokse vaan itse en mieli -
kas ei minunkaan liene ollut aika
vielä tänne päin totuutta saapua:
Sieluani,
sieluani yksin vain etsin.
Tanssin,
vaanko lopussa uudelleen pudota saan
tähän oman kadotukseni puhtaaseen virtaan,
jota kutsutaan ihmiselämäksi:
vaan kovin tyhjä oli taivas,
kovin tyhjä oli helvetti.
Missä lie olleet pirut,
vain sielut kulkivat
omien itseyksiensä pyhyyksissä
kuin syvyyksissä
Lucifer jäinen
ja kuorot sarvipäiset
kadotuksenkin mailta
hymnejään lauloivat -
nuo langenneet muusat.
Tanssin,
läpi taivaan planetaarion.
Läpi Venuksen ja tähdistöjen
omaa kuutani etsien, sielunpalaa.
Jonka luota löytää saatan
Jumalallisen tunteen -
se tähän avaruuteen
värejään täyttää.
Nyt rinnassa tunne
hyvä ja varma -
jättää jaloistani saatan
stiletot tuliset.
Tuska takana,
nyt naurulta näyttää:
Ikivaloon taittuu matkani.
Päättyy Inferno tänään/
alkaa unelma.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi