Ei näillä stiletoilla juostaisi maratonia Pariisissa.
Eikä nousevien ja laskevien sanojen koroilla -
ei kolhoillla kasvoilla/rahvaan houreisilla haaveilla eikä
mitäänsanomattomilla runoilla,
jotka kirjoittivat sielun -
ei niillä päästäisi ikinä naimisiin Versaillesissa.
Ei pidettäisi yhteisiä hautajaisia
tarun onnettoman,
kun eivät syntyisi edes lauseet
kuolemattomat.
Kuinka kornia on kuvitella:
Ikävöivät katseet
peilin molemmin puolin
ruutuhyppelemässä
ja kaatumassa maahan
kuin dominot.
Yhdistyvät
tuntemattoman äärellä
meren ensimmäiset aallot
ja avaruuden viimeinen lähetys
jostakin galaksien takaa
peilin molemmin puolin
ruutuhyppelemässä
ja kaatumassa maahan
kuin dominot.
Yhdistyvät
tuntemattoman äärellä
meren ensimmäiset aallot
ja avaruuden viimeinen lähetys
jostakin galaksien takaa
kuolee.
Kuinka halpaa on haaveilla
iäisyydestä ja palvoa
muinaisia voimia.
Tukea tulta.
Suudella käärmettä jumalattomin kielin.
Rukoilla uudelta huomiselta
parempia tuulia.
Matalien kenkien
malleja vartoen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut