Kuka lausui runoiksi ensisuudelmat -
korein tunnoin ihollani hiipi.
Hän, joka kertoi kauneimpia satuja,
unia susista ja kuista.
Ken oli aika iän iätön ja tähdistöjen rakkaus.
Yön valtias ja valtijatar:
hän kertoi aina kuiskaustemme huutavan.
Kuinka myös minä häntä iltaisin ulvon
annan vaistoilleni vallan -
niiden tummille sävyille.
Sukellan sisään ikiyön hämärään,
vedän syvään henkeeni sen utua.
Ja pidättelen/enkä edes pidättele
kiinni sydämeni sisällä kehräävää
kahlittua.
Antaudun sen aisteille
aivan alkukantaisella kaavalla.
Carpe Noctem.
Seize me.
Seize.
annan vaistoilleni vallan -
niiden tummille sävyille.
Sukellan sisään ikiyön hämärään,
vedän syvään henkeeni sen utua.
Ja pidättelen/enkä edes pidättele
kiinni sydämeni sisällä kehräävää
kahlittua.
Antaudun sen aisteille
aivan alkukantaisella kaavalla.
Carpe Noctem.
Seize me.
Seize.
(Rukoilen herraani,
palvoen: kuin hukkuvaa
mieltäni -
maailmankaikkeuttani
vielä yrittäisin
osana edes
olla).
osana edes
olla).
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut