Pikku karitsat olivat syntyneet
tänä aamuna.
Tiedon sain työpaikalle,
tietenkin kerroin työkavereilleni
mitä oli sattunut.
Emo ei suostunut syöttämään pikkuisiaan,
ajattelin, ehtivät kuolla ennenkuin ehdin kotiin
syöttämään niitä tutipullosta.
Työssä oli ihania ihmisiä, he sanoivat
lähde kotiin hoitamaan karitsoita,
ne on tärkeitä. Kiitos heille.
Ostin kaupasta tutipullon ja tuttelia
jospa vielä selviäisivät hengissä,
kun eivät ole saaneet maitoa emoltaan.
No pikkuiset oppivat melkein heti,
joivat pullon tyhjäksi, mutta vähän väliä
täytyy syömisessä olla, etteivät siitä tule sairaaksi.
Siellä ne taas odottavat, jotenkin tuntui ettei
voi niitä kuolemaan jättää, ovat kuitenkin tulleet maailmaan.
Mikä olisi tärkeämpää kuin auttaa
pieni elämän alkuun, missä sitä hellitään,
hoidetaan lämmöllä ja rakkaudella
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kerrassaan ihana runotarina pikku karitsoista. Hellyyttävä.
Tämä runosi sopii pääsiäiseen. Vapahtajamme haluaa myös vaalia ja suojella hentoja karitsoitaan.
Voi että lämpöinen runo!!! Kyllä pienet karitsat saavat nyt hyvää hoitoa:)))
hienoa, pikku karitsat, olenhan käynyt maatalousoppilaitoksen siellä katsonut vierestä karitsoimista, ja toden totta tutipullosta kaikkein heiveröisimpiä avustanut, herkkä suloinen runo, varmaan tunne kuin olisi saanut monta lasta yhdellä kertaa, tiedätkö että tulin todella onnellisesksi lukiessani runoasi, kiitos että jaat tämän kanssamme
Hellyttävä kertomus, mutta sen voisi muuttaa proosan muotoon, sillä proosaahan se on.
Sivut