![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-4151-1734785985.png?itok=NlkdW9fe "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva")
Lyhyt on hirttoköysi.
Kun silmien on välissä, katseessa kirkas terä
ja hameen saastaisissa helmoissa synnit nauravat kuin päästämättömät lapset
Siunaa tämä maho kohtu, joka ei ollut hedelmillesi arvollinen.
Tämä keho joka huutaen ja alasti eteesi polvistuu tuhkaksi hajoten.
Mutta minä arvostan vain jokaista kynttilöiden valaisemaa yötä, joiden pimeydessä synti kietoutuu syntiin ja salvian tuoksuiseen samettiin.
Niihin vuosiin minä sekoitun pala palalta.
Niihin aurinkoisiin vuosiin.
Taivaankannen luvuttomiin aurinkoihin ,joista kirkkain olit sinä, Messiastakin kirkkaampana paloi pyhä halosi, kun kirmasimme pitkin autioita, kuumia seutuja. Ja kuumat olivat myös huulesi kostuttamassa omiani. Suutelit minua pitkään ja hartaasti kuluivat tunnit, joina syötit minulle hunajaasi. Ja olimme alasti kuin ensimmäiset ihmiset.
Tuomari lukee tuomiota
"Huorintekijä! Saasta! Sodomiitti!"
Pappi kysyy: "Kadutko tekoasi? Vielä on aikaa saada armahdus Herran silmissä, jopa sinulle langennut lapseni."
Luisevat papinsormet leualla. Likaiset. Kuin pakottaakseen nostamaan pään ja kohtaamaan nuo kaihin sumentamat, mitään ymmärtämättömät silmät.
Narisevat lankut. Kaikki nuo miehet raskaissa saappaissaan. Niin halukkaina kitkemään jokaisesta naisesta todellinen naiseus - kunnia. Kitkemään, rankaisemaan, polttamaan.
"En kadu.", vastaan kirkkain ääniin vaikka vapiseva kehoni on kuin mekkoon puetun punatukkaisen aaveen ääriviivat.
Buuausta, järjetön karjalauma ammuu kuin yhdestä kammottavasta kidasta.
Tiimalasin hiekka on melkein valunut loppuunsa.
Kuten myös tämä elämä.
Tämä ihana naisen elämä. Viimeiseksi ajattelen tummia kiharoitasi ja vienoja silmiäsi, jotka hohtavat yössäkin kuin loimuavat granaatit. Heleää, oliivintummaa hipiääsi ja kehosi pehmeitä kaaria, joista olen laatinut kartan sydämeeni niinä öinä, kun hikisten lakanoiden alla opettelimme tuntemaan toistemme sisimmät ja syvimmät. Lämmin vaaleanruskea kätesi pisamaisen vaaleaani vasten kävellessämme rantahiekalla alusmekoissamme, sovitellen toisillemme heinästä punottuja sormuksia.
Ahavoitunut naurusi elämän myrskyissä, joka teki sinusta ikuisesti nuoren ja silmäkulmiesi vuosirenkaat olivat kuin kauneimmat korut.
Viimeinen kyyneleeni kuuluu sinulle, rakas. Näenkö sinut taas, kun tuhkamme ovat sekoittuneet maailman tuuliin etsien toisiaan kuin kohtalon yhdistämät elementit.
Kun silmien on välissä, katseessa kirkas terä
ja hameen saastaisissa helmoissa synnit nauravat kuin päästämättömät lapset
Siunaa tämä maho kohtu, joka ei ollut hedelmillesi arvollinen.
Tämä keho joka huutaen ja alasti eteesi polvistuu tuhkaksi hajoten.
Mutta minä arvostan vain jokaista kynttilöiden valaisemaa yötä, joiden pimeydessä synti kietoutuu syntiin ja salvian tuoksuiseen samettiin.
Niihin vuosiin minä sekoitun pala palalta.
Niihin aurinkoisiin vuosiin.
Taivaankannen luvuttomiin aurinkoihin ,joista kirkkain olit sinä, Messiastakin kirkkaampana paloi pyhä halosi, kun kirmasimme pitkin autioita, kuumia seutuja. Ja kuumat olivat myös huulesi kostuttamassa omiani. Suutelit minua pitkään ja hartaasti kuluivat tunnit, joina syötit minulle hunajaasi. Ja olimme alasti kuin ensimmäiset ihmiset.
Tuomari lukee tuomiota
"Huorintekijä! Saasta! Sodomiitti!"
Pappi kysyy: "Kadutko tekoasi? Vielä on aikaa saada armahdus Herran silmissä, jopa sinulle langennut lapseni."
Luisevat papinsormet leualla. Likaiset. Kuin pakottaakseen nostamaan pään ja kohtaamaan nuo kaihin sumentamat, mitään ymmärtämättömät silmät.
Narisevat lankut. Kaikki nuo miehet raskaissa saappaissaan. Niin halukkaina kitkemään jokaisesta naisesta todellinen naiseus - kunnia. Kitkemään, rankaisemaan, polttamaan.
"En kadu.", vastaan kirkkain ääniin vaikka vapiseva kehoni on kuin mekkoon puetun punatukkaisen aaveen ääriviivat.
Buuausta, järjetön karjalauma ammuu kuin yhdestä kammottavasta kidasta.
Tiimalasin hiekka on melkein valunut loppuunsa.
Kuten myös tämä elämä.
Tämä ihana naisen elämä. Viimeiseksi ajattelen tummia kiharoitasi ja vienoja silmiäsi, jotka hohtavat yössäkin kuin loimuavat granaatit. Heleää, oliivintummaa hipiääsi ja kehosi pehmeitä kaaria, joista olen laatinut kartan sydämeeni niinä öinä, kun hikisten lakanoiden alla opettelimme tuntemaan toistemme sisimmät ja syvimmät. Lämmin vaaleanruskea kätesi pisamaisen vaaleaani vasten kävellessämme rantahiekalla alusmekoissamme, sovitellen toisillemme heinästä punottuja sormuksia.
Ahavoitunut naurusi elämän myrskyissä, joka teki sinusta ikuisesti nuoren ja silmäkulmiesi vuosirenkaat olivat kuin kauneimmat korut.
Viimeinen kyyneleeni kuuluu sinulle, rakas. Näenkö sinut taas, kun tuhkamme ovat sekoittuneet maailman tuuliin etsien toisiaan kuin kohtalon yhdistämät elementit.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit