![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-4151-1734785985.png?itok=NlkdW9fe "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva")
Liberté, Egalité, Fraternité
Heidän noen mustaamat kasvonsa kuvastavat puhdasta raivoa -
ne ovat eläinten kasvoja
Likaisten eläinten, jotka nousevat soihtuineen
katuojien liejusta
Kohti vapauden ilosanomaa
Julistaen aatelisvallan loppua
He tahtovat verta
Sammumattomassa janossaan
On siniveri virrannut jo vuolaana
Tahrannut katukiveykset lukemattomin kerroin
Vaan kaikkein herkullisin timantti on jätetty viimeiseksi
Tuo lempeän vaaleansiniseen satiiniin verhottu -
kankaisiin ajan kalleimpiin, kaikkialta Euroopasta laivattuihin
Lukemattomat rusetit ja pitsit, monimutkaiset kirjailut
Loiston päivinä ne loistivat puhtautta ja ylellisyyttä
Ja hovin kasvot olivat paljaat ja puhtaat perinteisestä raskaasta valkoisesta meikistä
Luonnollisen kauniit poskilla vieno puna, lähempänä tavallisen ihmisen kuvaa
- Sanomaa aatelin vapaamielisyydestä kansan kerätessä
murusia tautien riivaamissa ahtaissa ghetoissa
Nyt on kuningatar vailla kruunua
hiuksensa sotkussa ja mielensä murrettu la Conciergerien tyrmissä-
Nuo hiukset jotka aikanaan kohosivat korkeuksiin kuin marsipaanitornit
Joiden aalloilla seilasi laivoja kukkameriin upoten
Ovat nyt sotkussa kuin vanhuksella, ohuet vaaleat haituvat tuulessa hiljaa vipattaen
Ja hänen yllään vaatimaton ohut valkoinen lesken mekko
Hän astuu lavalle, jonka yksinvaltias on giljotiini
Viimeinen näytös hänen kärsimysnäytelmässään
Takana matka vihaisen kansanjoukon lävitse
ja ylellisyyden vuodet ja loisto kaukana kuin kuu
Sisäisesti hän itkee, mutta astuu vielä pyövelin varpaille -
Viimeiset sanansa:
"Pardon, monsieur. Je ne l'ai pas fait exprès"
("Anteeksi, monsieur. En tehnyt sitä tarkoituksellisesti.")
Hän asettaa päänsä giljotiinin alla olevaan siihen tarkoitettuun syvennykseen
Viimeinen asia hänen vaaleansinisissä silmissään
on tuo vihainen väkijoukko
Sama kansa jota hän kehotti syömään leivoksia nälänhädän aikaan
Mutta hän ei näe täällä ihmisiä
Vain likaisen, tervassa pyöritetyn, vihasta palavan rakkilauman
Joka odottaa innoissaan tähteitä
On mahdotonta nostaa päätään korkeuksiin
mutta sinne voi kuvitella laventelisen alkuillan hennon kajon
Keltaisen kuu-ukon hymyn
Vuosien pyörteistä valikoituu Versaillesin sijaan
lapsuuden niityt perhosineen
lämmin kesätuuli ja heinän hellät sivelyt vaaleaa kättä vasten
Giljotiini valahtaa kansan tahdosta ja pyövelin kädestä
- ja se on ohi
Hän on saanut rauhan
Jotain mitä maailma, jonka hän jätti taakseen ei koskaan saa
Heidän noen mustaamat kasvonsa kuvastavat puhdasta raivoa -
ne ovat eläinten kasvoja
Likaisten eläinten, jotka nousevat soihtuineen
katuojien liejusta
Kohti vapauden ilosanomaa
Julistaen aatelisvallan loppua
He tahtovat verta
Sammumattomassa janossaan
On siniveri virrannut jo vuolaana
Tahrannut katukiveykset lukemattomin kerroin
Vaan kaikkein herkullisin timantti on jätetty viimeiseksi
Tuo lempeän vaaleansiniseen satiiniin verhottu -
kankaisiin ajan kalleimpiin, kaikkialta Euroopasta laivattuihin
Lukemattomat rusetit ja pitsit, monimutkaiset kirjailut
Loiston päivinä ne loistivat puhtautta ja ylellisyyttä
Ja hovin kasvot olivat paljaat ja puhtaat perinteisestä raskaasta valkoisesta meikistä
Luonnollisen kauniit poskilla vieno puna, lähempänä tavallisen ihmisen kuvaa
- Sanomaa aatelin vapaamielisyydestä kansan kerätessä
murusia tautien riivaamissa ahtaissa ghetoissa
Nyt on kuningatar vailla kruunua
hiuksensa sotkussa ja mielensä murrettu la Conciergerien tyrmissä-
Nuo hiukset jotka aikanaan kohosivat korkeuksiin kuin marsipaanitornit
Joiden aalloilla seilasi laivoja kukkameriin upoten
Ovat nyt sotkussa kuin vanhuksella, ohuet vaaleat haituvat tuulessa hiljaa vipattaen
Ja hänen yllään vaatimaton ohut valkoinen lesken mekko
Hän astuu lavalle, jonka yksinvaltias on giljotiini
Viimeinen näytös hänen kärsimysnäytelmässään
Takana matka vihaisen kansanjoukon lävitse
ja ylellisyyden vuodet ja loisto kaukana kuin kuu
Sisäisesti hän itkee, mutta astuu vielä pyövelin varpaille -
Viimeiset sanansa:
"Pardon, monsieur. Je ne l'ai pas fait exprès"
("Anteeksi, monsieur. En tehnyt sitä tarkoituksellisesti.")
Hän asettaa päänsä giljotiinin alla olevaan siihen tarkoitettuun syvennykseen
Viimeinen asia hänen vaaleansinisissä silmissään
on tuo vihainen väkijoukko
Sama kansa jota hän kehotti syömään leivoksia nälänhädän aikaan
Mutta hän ei näe täällä ihmisiä
Vain likaisen, tervassa pyöritetyn, vihasta palavan rakkilauman
Joka odottaa innoissaan tähteitä
On mahdotonta nostaa päätään korkeuksiin
mutta sinne voi kuvitella laventelisen alkuillan hennon kajon
Keltaisen kuu-ukon hymyn
Vuosien pyörteistä valikoituu Versaillesin sijaan
lapsuuden niityt perhosineen
lämmin kesätuuli ja heinän hellät sivelyt vaaleaa kättä vasten
Giljotiini valahtaa kansan tahdosta ja pyövelin kädestä
- ja se on ohi
Hän on saanut rauhan
Jotain mitä maailma, jonka hän jätti taakseen ei koskaan saa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuntea giljotiinin terän omalla kurkullaan
-
vahvasti kirjoitettu
loppuoivallus lienee totta
maailmanrauha - mahdottomuus