Sadepisarapilvet silmäluomilla
Hekumainen utu poskipäillä
Ilmaan nostetut kädet vesisateessa rantakivillä
Katson merelle, horisonttiin
Se on sumun peitossa, raskaan kuin muuri
Ja muuri siinä onkin
Se jakaa kaksi maailmaa
Hekumainen utu poskipäillä
Ilmaan nostetut kädet vesisateessa rantakivillä
Katson merelle, horisonttiin
Se on sumun peitossa, raskaan kuin muuri
Ja muuri siinä onkin
Se jakaa kaksi maailmaa
Tuletkohan vielä takaisin
Tiedäthän, että odotan sinua
Kosketustasi, kahvittelua kahden
Sydämeni on sinun jos vain otat sen
Viet minut yli mahdottoman rajan
Näkymättömyyden joka vie
Kahleista vapauteen
Tiedäthän, että odotan sinua
Kosketustasi, kahvittelua kahden
Sydämeni on sinun jos vain otat sen
Viet minut yli mahdottoman rajan
Näkymättömyyden joka vie
Kahleista vapauteen
Laulaisin, syvältä ja syvälle upoten
Kuten kevään keltaiset, sitkeät kukat
Jotka puskevat roudasta elämään
Kasvattaisin uusia juuria uuteen puutarhaan
Ja pitäisin synnyinkotini juuret lähellä rintaani
Kuten kevään keltaiset, sitkeät kukat
Jotka puskevat roudasta elämään
Kasvattaisin uusia juuria uuteen puutarhaan
Ja pitäisin synnyinkotini juuret lähellä rintaani
Tätini tuo minulle syntymäpäivälahjaksi nailoneita ja kynsilakkoja, pari huulipunaa, tyylikkäitä naistenlehtiä värikkäine kuoseineen ja rajuine rajauksineen
Käyn läpi pirtin vanhoja kankaita kunnes löydän tarkoitukseeni jokseenkin sopivia
Värjäilen niitä pihalla ruohon tuoksuessa
Ja kyllä, odotettu kirjeesi saapuu
Olet tulossa ensi viikolla ja haluat tavata taas
Ja minä melkein laulan siivotessani ja pestessäni ikkunoita, keittäessäni ja säilöessäni
Ja kun illalla kaivan esiin ompelukoneen,
otan mallia noista muotilehdistä
Ja vanhat verhokankaat muuttuvat käsissäni toiseksi
Kuin koteloistaan irti pyristelevät nuoret perhoset
Käyn läpi pirtin vanhoja kankaita kunnes löydän tarkoitukseeni jokseenkin sopivia
Värjäilen niitä pihalla ruohon tuoksuessa
Ja kyllä, odotettu kirjeesi saapuu
Olet tulossa ensi viikolla ja haluat tavata taas
Ja minä melkein laulan siivotessani ja pestessäni ikkunoita, keittäessäni ja säilöessäni
Ja kun illalla kaivan esiin ompelukoneen,
otan mallia noista muotilehdistä
Ja vanhat verhokankaat muuttuvat käsissäni toiseksi
Kuin koteloistaan irti pyristelevät nuoret perhoset
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Odottavan aika on pitkä, rakastetun laiva saapuu satamaan. Nainen vastassa, sifonkihuivi tuulessa lepattaen.
Aivan ihastuttava runo, ja tuo runon loppu, verhokankaat muuttuvat käsissään toiseksi, kuin koteloistaan irti pyristelevät perhoset.
Pidin ihan älyttömän paljon ☺
En ole kaikkia kirjoituksiasi kommentoinut, mutta pääpiirteittäin olen pitänyt niistä. Tyylisi kirjoittaa viehättää minua. Pidän siitä ruman/kauniin yhdistelmästä, mitä elämä tosiaankin usein on. Kirjoitat rehellisesti ja rohkeasti, asioita liikaa kaunistelematta.
Yks pomminvarma alusta ois toki perustaa blogi, mutta tuskinpa sinne kukaan löytäis. Mutta vois kirjoittaa ihan mitä lystää, kovasta pornosta politiikkaan ilman sensuurin vaaraa :D
Itsekin pidän ruman ja kauniin yhdistelmästä ja kontrasteista ylipäätään.