Oi, suuri ja mahtava oli kansamme kaupunki
Sen vehreät niityt ja hedelmätarhojen maukkaimmat nektarit
Korkeimmat marmoritornit auringon loistoa kilpaa tavoitellen
Kuin itse taivaat olisivat ne aikojen alussa muovanneet
Kuin itse taivaat olisivat ne aikojen alussa muovanneet
Kunnioitettujen esivanhempien mausoleumit muistojamme kantaen
Muinaiset reliikkimme kunniastaan kuiskaten
Muinaiset reliikkimme kunniastaan kuiskaten
Veri ja maa, ilta ja aamu
On loppuva jokainen päivä pisinkin
Kilossa auringon, takana huomisen
Odottaa aina varjo syvin
Ja kohti iltaa pitenivät heidän varjonsa
Tähtisilmissään niin turmeltumattomissa
Lankeemuksen siemen kylvettynä
Kylmissä kammioissaan puhumassa pimeydelle
Lopulta kansan veriuhrille hurratessa,
Ylipapittaren pidellessä käsissään sykkivää sydäntä
Oli menetetty tuo luonto siunatun kansan
Puutarha puhtaiden sielujen
Viimeinen turvasatama maailman tällä puolen
Kärsimysten tie kivettynä hyvin aikein
Jumalten vihasta tulta ja tulikiveä syöksivät taivaat
Ja meri raivosi, pedot syvyyksistä nostaen
Kaikui raunioilla muinaisen kaupungin itku lohduton leskien ja orpojen
Viimeisen kerran soivat vaikenevan kaupungin kellot
Tuhkan ja tomun keskellä vaelsivat aaveet vailla muotoa
Ja aallot nousivat kaiken ylle kuin maailma loppuisi
Repesi taivaankansi langettaen ikuisen pimeyden
Paratiisin ylle
Ja nyt nukkuvat laineiden alla ikuista untaan
Unohdetun kansan lapset
Heidän tarinansa merilokkien siivillä
Selite:
Luova tuho ja ikiaikaiset myytit ❤️
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
palkitseva
huh huh ihan jäätävä
on energiaa
mystistä voimaa salattu sanojen välit täyteen
olet lahjakas sanan saattaja
arvaa tykkäsinkö taideteoksestasi