Pitkä ja pimeä on vuoden kierto pohjolan
Ja lyhyt liekki kasvun ja elämän vehreyden hersyvän riemun
Kieloseppeleiden tuoksu vaaleilla kutreilla
Keskikesän kokon kajossa tyyni järvenselkä
ja
nuorten kehojen alaston tanssi yöttömässä yössä
Katajainen kansa jonka kyynelistä valtameren saisi
Meren, jonka tyrskyt lyövät harmaan taivaan alla sinervää rantakiveä
Kivi, joka ei taivu
Joka ei kyyneleitänsä näytä vaikka sielunsa helvetin hornassa kärsisi
Kituliaassa maassa, katkerin hedelmin
Nälänhätien ja sodan värittämät vuosisadat
Ikuinen pelko vainolaisesta joka vie lapset kodeistaan, vaimot miestensä luota
Orjamarkkinoille suuren maan
Ja miesten nimettömät haudat suolla,
Pääkallot tervehtivät sammalmättäiden alla, kumartavat kuolemassa vieraat sotilaat toinen toistaan
Kysyvät toisiltaan missä kaukana on kotisi
Jossain ehkä minne lintu vain voisi lentää ja viedä viestin
Joka ei koskaan saavuttanut kuulijoitaan
Mutta kyllä he tiesivät, minne heidän rakkaansa olivat menneet ja miksi
Vuosisataisten traumojen kyllästämät ihmismielet
Paha, joka kiertää sukupolvelta toiselle
Isältä pojalle, äidiltä tyttärelle
Hiljaisuus, synti ja häpeä
Herran pelko ja vaiteliaisuuteen piestyt suut
Kuka antaisi anteeksi ne synnit joita ei voi puhtaaksi pestä
Ei ainakaan ihminen itselleen
Ja niin katkerat ja kaunaiset opettavat toisilleen oikeaoppisuutta
Tässä kylmääkin kylmemmässä maassa
Jossa armoa ei anneta sen enempää itselle kuin toisellekaan
Ja sekä peilistä että naapurista katsoo vihollisen kasvot
Selite:
Tuntuu joskus, että olemme melkoinen paatuneiden eri lailla luonneongelmaisten ihmisten lauma, joka koulukiusaa toinen toisensa ja itsensä hengiltä kehdosta hautaan ja joka ikinen päivä. Sellaista positiivisuutta jälleen :D Vähän toisenlainen kuva kuin se jota pidetään yllä. Tuntuu, että emme kerta kaikkiaan osaa olla inhimillisiä toisia, varsinkaan vähänkään erilaisia ihmisiä ja eri mielipiteitä kohtaan. Sietämisenkin kanssa vähän niin ja näin. Enkä väitä, että olisin itse sen parempi. Kaikkea muuta. Mutta ymmärrän tämän. Jonkinlainen tunnekylmyys tuntuu olevan jopa hyve.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
maailman onnellisimmasta väestä -- olisiko niin että lujissa
olosuhteissa, kaunasta, kateudesta, ja sukupolvien traumojen
käsittelemättä jättämisestä ja kun erilaisuuden pelko vallitsee
niin joukkoon syntyy toivoa luovia puhtaita helmiä, sisukkaita,
sitkeitä ja viisaitakin?
Vanha maailma oli siinä mielessä parempi, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selviytyä tai karsiutua. Ei ollut aikaa masentua, kun töitä oli tehtävä lähes 24/7. Ja ympäristö oli luonnonläheinen, huomattavasti lajityypillisempi kuin nykyinen betonineliö/älyluuri combo. Tuossa vanhassa maailmassa myös oli yhteisöllisyyttä enemmän, kun oli pakollista. Kaikkein ongelmallisimmat tapaukset armollisesti eivät selvinneet ja vähemmistöillä oli toki nykyistä vaikeampaa. Itse olisin varmaan jo onnellisesti haudassa tai sitten bordellissa.