Miltä tuntuu seistä vesisateessa sumuisella mukulakivikadulla
Tuntien katseet selässään
Mutta nämä ovat kiellettyjä ajatuksia
Kalpea käsi koskettaa lasia näyteikkunassa
Nuo puvut, maailman muotia
Aikaan lasittuneen mannekiinin hurjan pitkät räpsyripset ja täydelliset punahuulet
Musta polkkatukka kuin filmitähdellä ja housut
Mutta tällaisia housuja ei ole yhdelläkään pojalla
Mieleen tulee pikemminkin sulttaanin haaremi
Sodoman ja Gomorran synnit
Vaalean sinivihreä sifonkiunelma, kuin vesiputous
Ja otsalla kaikki rannalle huuhtoutuneet helmet
Naapuriliikkeeseen astuessa kellon kilinää
Hienoja rouvia nuuhkimassa hajuvesipulloja
Kalliita sellaisia
Ilmassa tuoksuu Arabian kevät
kun etsin emäntäni luottotuoksua
Avaan samettipussukan nyörit maksaakseni
ja lähden katsomatta taakseni
Isolle talolle on matkaa
Kaupungin halki
Ja vihreää kukkaispolkua pitkin
Tiedän että pitäisi välttää näitä kiertoteitä
Mutta askareet odottavat
Tyttö vaeltaa hiukset sotkussa kulman takaa
Raskas meikki valuen, toinen käsi peittelee
toista silmää, mustaa silmää luulisin
Helsingin kadut on täynnä huoria, senhän tietää kaikki
Tyttöjä ja naisia joilla ei ole väliä
Joille puhutaan alentuvasti koska ei ollut ketään pelastamassa, joten haarat oli avattava elääkseen
Rukoilen heidän puolestaan ja kiitän Jumalaa siitä, että pääsin lastenkodista parempaan paikkaan
Enkä vieläkään tiedä miksi emäntäni valitsi juuri minut niistä kaikista tytöistä
Meillä kaikilla oli työnteon kovettamat kädet ja kunnioittavaan hiljaisuuteen piesty suu
Öiset painajaiset jotka pitivät monia meistä hereillä, kun yö ei antanut menneisyyden olla
Ehkä siksi etten koskaan olisi yhtä kaunis ja elegantti
Ja tuollaisia turkiksia ja hattuja näkisin vain unissani
Olisin nöyrä ja kiitollinen
Pelkästä vapauden unelmasta
Tuntien katseet selässään
Poikien viheltelyt
Suu kaartuu väkisinkin hymyyn
Ja ilman sanoja tajuaa ettei ole enää pieni tyttö
Mutta nämä ovat kiellettyjä ajatuksia
sellaiselle tytölle joka ei koskaan omistanut
tai ollut kenenkään oma
tai ollut kenenkään oma
Kalpea käsi koskettaa lasia näyteikkunassa
Nuo puvut, maailman muotia
Aikaan lasittuneen mannekiinin hurjan pitkät räpsyripset ja täydelliset punahuulet
Musta polkkatukka kuin filmitähdellä ja housut
Mutta tällaisia housuja ei ole yhdelläkään pojalla
Mieleen tulee pikemminkin sulttaanin haaremi
Sodoman ja Gomorran synnit
Vaalean sinivihreä sifonkiunelma, kuin vesiputous
Ja otsalla kaikki rannalle huuhtoutuneet helmet
Naapuriliikkeeseen astuessa kellon kilinää
Hienoja rouvia nuuhkimassa hajuvesipulloja
Kalliita sellaisia
Ilmassa tuoksuu Arabian kevät
kun etsin emäntäni luottotuoksua
Avaan samettipussukan nyörit maksaakseni
ja lähden katsomatta taakseni
Isolle talolle on matkaa
Kaupungin halki
Ja vihreää kukkaispolkua pitkin
Tiedän että pitäisi välttää näitä kiertoteitä
Mutta askareet odottavat
Tyttö vaeltaa hiukset sotkussa kulman takaa
Raskas meikki valuen, toinen käsi peittelee
toista silmää, mustaa silmää luulisin
Helsingin kadut on täynnä huoria, senhän tietää kaikki
Tyttöjä ja naisia joilla ei ole väliä
Joille puhutaan alentuvasti koska ei ollut ketään pelastamassa, joten haarat oli avattava elääkseen
Rukoilen heidän puolestaan ja kiitän Jumalaa siitä, että pääsin lastenkodista parempaan paikkaan
Enkä vieläkään tiedä miksi emäntäni valitsi juuri minut niistä kaikista tytöistä
Meillä kaikilla oli työnteon kovettamat kädet ja kunnioittavaan hiljaisuuteen piesty suu
Öiset painajaiset jotka pitivät monia meistä hereillä, kun yö ei antanut menneisyyden olla
Ehkä siksi etten koskaan olisi yhtä kaunis ja elegantti
Ja tuollaisia turkiksia ja hattuja näkisin vain unissani
Olisin nöyrä ja kiitollinen
Pelkästä vapauden unelmasta
Jynssätessäni ison talon lattiaa taas kiiltäväksi
Ja kiittäessäni Herraa ateriasta
Niiatessani rouvalle ja vieraille
Ollessani näkymätön
Sillä joskus on parempi olla näkymätön
Olla turvassa
Ja kiittäessäni Herraa ateriasta
Niiatessani rouvalle ja vieraille
Ollessani näkymätön
Sillä joskus on parempi olla näkymätön
Olla turvassa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit