Maailman rantojen mittaamaton kuolemanhuuto
Kansakuntien ahnaista kidoista kaikuu rappion laulu
Helvetti on jo täällä ja silti puhutaan huomisesta
Kruunupäiden harmoniaa moderni orjuus
Ikuinen elämä ja kukoistus
Kun maa ei enää kanna hedelmää
Kun imperiumit sortuvat
Kun arvojemme rippeet on pyyhitty pois historian hämäriin
Ehkä voimme löytää itsemme uudestaan
Sieltä minkä ennen kielsimme
Sokeuteemme rakastuneina
Eläiminä eläinten joukosta
Universumi ei arvota ahneutta
Ei erota hyvää ja pahaa
Aikojen alusta asti
Aikojen alusta asti
Tässä maailmassa jokainen
Ahmii toistaan kuin viimeistä päivää
Pelko voittaa järjen, viha rakkauden
Minareeteissa ja luostareissa
Paetaan todellisuuden tuskaa
Joka vuosi uudet lelut rahvaalle sekä rikkaalle
Huuhdellaan mielemme viemäriin
Tongitaan tunkioita löytääksemme kultaa
Tätäkö oli tietoisuuden kirous ja lahja
Ei ollut tarpeeksi sitä noustakseen
Lajinsa yläpuolelle
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit