Voi onnetonta maailmaa
Tämä ainoa Tellus ja linnunrata keskiyöllä,
maaseudulla ilman keinovalojen bilehuuruista balettia
kuin taivaankannen vyö
Isot pojat leikkivät hiekkalaatikkoleikkejä,
rakentelevat hiekkalinnoja ja vertailevat kuka pissii pisimmälle
Ihan kuin pienet lapset
Loppupeleissä makrotaso muistuttaa mikrotasoa
Paitsi että jopa rahvaalla on enemmän moraalia
kuin niillä joiden käsissä tämä koko kohtalo lepää
Historia on kai tuomittu toistamaan itseään
Yhä uudelleen ja uudelleen samat vanhat kiistat nousevat esiin
Aika on toinen, mutta edut ja intressit ikuisia, muuttumattomia
Homo sapiens on melko aggressiivinen laji
jonka kauna ei tunne mittaa eikä määrää
Tietysti jos me tavikset oikeasti saataisiin päättää kollektiivina, konflikteja vältettäisiin, ei etsittäisi
Aina ne tavalliset ihmiset kärsii suurimman taakan
Ja sitten sanotaan että itsepä näin äänestit
vaikka mitään todellista vaihtoehtoa ei edes ollut
Niin se vaan juna menee eteenpäin
Ja vieläkin meitä tuuditetaan ruususen uneen tyhjänpäiväisyyksillä
Eihän me kestetä todellisuutta, totuus sekin
Vain harva ymmärtää edes sinnepäin mitä on tekeillä
Tämä aika tuo esiin viheliäisimmän ihmisessä
Emmekä erota ystävää vihollisesta
Niillä ei ole paljon eroa
Ja edelleen meille myydään unelmia, aina samanlaisia unelmia
Menestystarinoita ryysyistä rikkauksiin
Ja epätodennäköisillä menestyjillä perustellaan että jokaisella on mahdollisuus ihan mihin tahansa
Eiköhän nämäkin kuitenkin edusta enimmälti jollain tapaa etuoikeutettuja
Onnellinen lapsuus on jo paljon, hyvät suhteet vielä enemmän
Individualistinen maailma tekee kuitenkin kaikista arvottomia siinä missä sen vastinparikin
Meissäkin täällä maailman reunalla nähdään vain se mistä voidaan hyötyä
Etulinjalla viritellään tappelua Mordorin kanssa
ja kaikki vähäisemmät kansat ovat vain ihmiskilpiä sodannan tuottoisalla alttarilla
Pahinta on että omatkaan ei ole enää omiensa puolella vaan kaikki kaikkia vastaan
Sata vuotta sitten oli sentään vielä kunniaa ja solidaarisuutta omille
Nyt mennään vain suurpääoman ja sen juoksupoikien ehdoilla
Jo pitkään luotu pelon ilmapiiri, ikäänkuin maailmassa ei muuta olisi
Pelko kääntyy vihaksi ja eripuraksi
ja hyvin selväksi tehdään se että kaikki toisinajattelu vaiennetaan
No, eihän vallanpitäjät koskaan ole toisinajattelijoista pitäneet ja aina ne väärät ajatukset on salaliittoteorioita olleet
Toisella nimellä vaan, kuten kerettiläisyys tai pakanallisuus
Kirjarovioita ei tosin ole, niitä ei enää tarvita
Muita keinoja löytyy kyllin
Muistellaan haikeasti menneitä aikoja,
jolloin hiljaa niitä tuhon siemeniä kylvettiin
Mutta kaikki oli vaan niin mukavaa ja on edelleen, ainakin toisille
Viimeisimmät vuosikymmenet ovat niin muovisia, sieluttomia, ja ihmiset sen mukaisia
Kun ylin arvo on se miltä näyttää ja miten menestyy
se luo paljon lisää onnettomia
Aina on enemmän niitä jotka jää sivuun
kuin niitä jotka saa taika-arkusta kultatikkarin, musta limusiinin ja pääsylipun Onnelaan
Mutta tarina ei lopukaan siihen
Sillä systeemien orjia on huipullakin
Ei siellä yliylhäällä mutta siellä välissä
Ja kaikki kilpailevat suosiosta, paikasta auringossa
He ovat valmiita myymään itsensä, vapautensa ja aikansa
Miksi nykyään ei juuri enää tehdä hyvää musiikkia? Kai sitäkin tehdään, mutta marginaalissa
kun enää ei ole mitään portinvartijaa laadunvalvonnassa ja matalamielisten massojen kakofonia pääsee puhkeamaan kukkaansa
Kaikki on tuotteistettu, artisti on tuote joka esittää muiden kirjoittamia massatuotteita
Onko sellainen taidetta? Se, että joku muu luo sinut ja kaiken minkä teet. Olet vain puppetti jonka naruista vedellään. Ja kun levy-yhtiö pyytää hyppäämään, sinä kysyt kuinka korkealta.
Tämä ainoa Tellus ja linnunrata keskiyöllä,
maaseudulla ilman keinovalojen bilehuuruista balettia
kuin taivaankannen vyö
Isot pojat leikkivät hiekkalaatikkoleikkejä,
rakentelevat hiekkalinnoja ja vertailevat kuka pissii pisimmälle
Ihan kuin pienet lapset
Loppupeleissä makrotaso muistuttaa mikrotasoa
Paitsi että jopa rahvaalla on enemmän moraalia
kuin niillä joiden käsissä tämä koko kohtalo lepää
Historia on kai tuomittu toistamaan itseään
Yhä uudelleen ja uudelleen samat vanhat kiistat nousevat esiin
Aika on toinen, mutta edut ja intressit ikuisia, muuttumattomia
Homo sapiens on melko aggressiivinen laji
jonka kauna ei tunne mittaa eikä määrää
Tietysti jos me tavikset oikeasti saataisiin päättää kollektiivina, konflikteja vältettäisiin, ei etsittäisi
Aina ne tavalliset ihmiset kärsii suurimman taakan
Ja sitten sanotaan että itsepä näin äänestit
vaikka mitään todellista vaihtoehtoa ei edes ollut
Niin se vaan juna menee eteenpäin
Ja vieläkin meitä tuuditetaan ruususen uneen tyhjänpäiväisyyksillä
Eihän me kestetä todellisuutta, totuus sekin
Vain harva ymmärtää edes sinnepäin mitä on tekeillä
Tämä aika tuo esiin viheliäisimmän ihmisessä
Emmekä erota ystävää vihollisesta
Niillä ei ole paljon eroa
Ja edelleen meille myydään unelmia, aina samanlaisia unelmia
Menestystarinoita ryysyistä rikkauksiin
Ja epätodennäköisillä menestyjillä perustellaan että jokaisella on mahdollisuus ihan mihin tahansa
Eiköhän nämäkin kuitenkin edusta enimmälti jollain tapaa etuoikeutettuja
Onnellinen lapsuus on jo paljon, hyvät suhteet vielä enemmän
Individualistinen maailma tekee kuitenkin kaikista arvottomia siinä missä sen vastinparikin
Meissäkin täällä maailman reunalla nähdään vain se mistä voidaan hyötyä
Etulinjalla viritellään tappelua Mordorin kanssa
ja kaikki vähäisemmät kansat ovat vain ihmiskilpiä sodannan tuottoisalla alttarilla
Pahinta on että omatkaan ei ole enää omiensa puolella vaan kaikki kaikkia vastaan
Sata vuotta sitten oli sentään vielä kunniaa ja solidaarisuutta omille
Nyt mennään vain suurpääoman ja sen juoksupoikien ehdoilla
Jo pitkään luotu pelon ilmapiiri, ikäänkuin maailmassa ei muuta olisi
Pelko kääntyy vihaksi ja eripuraksi
ja hyvin selväksi tehdään se että kaikki toisinajattelu vaiennetaan
No, eihän vallanpitäjät koskaan ole toisinajattelijoista pitäneet ja aina ne väärät ajatukset on salaliittoteorioita olleet
Toisella nimellä vaan, kuten kerettiläisyys tai pakanallisuus
Kirjarovioita ei tosin ole, niitä ei enää tarvita
Muita keinoja löytyy kyllin
Muistellaan haikeasti menneitä aikoja,
jolloin hiljaa niitä tuhon siemeniä kylvettiin
Mutta kaikki oli vaan niin mukavaa ja on edelleen, ainakin toisille
Viimeisimmät vuosikymmenet ovat niin muovisia, sieluttomia, ja ihmiset sen mukaisia
Kun ylin arvo on se miltä näyttää ja miten menestyy
se luo paljon lisää onnettomia
Aina on enemmän niitä jotka jää sivuun
kuin niitä jotka saa taika-arkusta kultatikkarin, musta limusiinin ja pääsylipun Onnelaan
Mutta tarina ei lopukaan siihen
Sillä systeemien orjia on huipullakin
Ei siellä yliylhäällä mutta siellä välissä
Ja kaikki kilpailevat suosiosta, paikasta auringossa
He ovat valmiita myymään itsensä, vapautensa ja aikansa
Miksi nykyään ei juuri enää tehdä hyvää musiikkia? Kai sitäkin tehdään, mutta marginaalissa
kun enää ei ole mitään portinvartijaa laadunvalvonnassa ja matalamielisten massojen kakofonia pääsee puhkeamaan kukkaansa
Kaikki on tuotteistettu, artisti on tuote joka esittää muiden kirjoittamia massatuotteita
Onko sellainen taidetta? Se, että joku muu luo sinut ja kaiken minkä teet. Olet vain puppetti jonka naruista vedellään. Ja kun levy-yhtiö pyytää hyppäämään, sinä kysyt kuinka korkealta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ja musiikissa minä olen jo jäänyt sinne 70.luvulle :P