Kuin taikaiskusta
Murenee todellisuuden verho
Omassa maailmassani kaikki suurelta näyttää
On kuin ennustajan lahjat oisin saanut
ja eeppistä profetiaa toteutan
Steariinitaideteoksia, välkkyviä valoja
Jumalten puhetta musiikin kautta
Suitsukkeiden raskas tuoksu hivelee aisteja
Näen ja kuulen kaiken, niin kaunista
Niin syvällä tässä tilassa
Pysähtynyt aika ja vilistävät aatokset
Vihreän glitterin tähtipöly
Veri, hiki ja muste
Veri, hiki ja muste
Nyt ymmärrän paremmin sen messiaskompleksin
Kun pilvisen päivän valo on liian kirkas
ja askel käy vertauskuvallisten vetten päällä
kuin olisin käsiini saanut kaikkien kosmoksen ovien avaimet
kuin olisin käsiini saanut kaikkien kosmoksen ovien avaimet
Aamuyön ukkonen kuin jumalten taisto
Välitilassa astraalitasolla
Kirjoitan ja piirrän niitä ajatuskulkuja
Palavat kynttilät ja aurinkolasit pimeässä
Ja Liisa Ihmemaassa-graffiti on henkilökohtainen viesti, se kertoo että kello tikittää
Alas on ylös ja ylös on alas
Lanssi vie ja lanssi tuo, selväjärkisen esittäminen meni läpi (tai sitten oli täyttä)
Konttaan lattialla voimat lopussa
kun tämä näytös valuu kohti loppuaan
Selite:
2018 psykoosi, ensimmäinen laatuaan. Mielenkiintoinen, astetta raflaavampi kokemus. Oli siitä erikoinen psykoosi, että myös ymmärsin itse siitä "kärsiväni" (kärsimys on hieman väärä sana, sillä en ole eläissäni moista euforiaa kokenut, eikä vastaavaa jokaiselle kuolevaiselle suoda..) Toki varsinkin loppua kohden kokemus oli raastava ja raskas, kuukauden tuota kesti. Siihen päälle survival horror painajaiset. Aloin melko alkuvaiheessa omatoimisesti syömään isompia satseja psykoosilääkkeitä mutta siitä ei tuntunut olevan paljon hyötyä siinä vaiheessa. No, siitä sit hidas lasku piiitkään depikseen. Valitettavasti vain korkeintaan 1/3 vuodesta on maniaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
-kertakaikkisen intensiteetillä kirjoitettu, teksti!
-näitä lisää!