Tähtiyössä
Kauniiden hevosten vetämät vaunut
Kauniit ladyt ja komeat herrat
Öljylamppujen häilyvässä valossa
Lateksinsäihkyvät silinterit
Leningit syvän magentasta
hilittyyn hopeanharmaaseen
Kauriinkauloilla ja povella välkkyvät timantit
Yksikään helma ei ole kurassa
Tähtiyössä
Kikatusta ja juoruilua
Absintin huuruista miesten naurua
Sikarien tuoksua
Punaisten lyhtyjen alueella
Mona Lisan salaperäistä hymyä
hymyilevät ne huonoista naisista kauneimmat
sermeistään joka ilta
Tähtiyössä
Pakkanen ja hiljainen valonvärinä
Yksinäinen tulitikku
Kylmät pienet kädet
Risainen hattu jaloissa
"Hyvää Joulua, tyttö!"
Toivottaa vanha ja laiha, parrakas mies
Mies riisuu repaleisen takkinsa ja pukee sen tytölle
Tyttö hymyilee miehelle vienosti sinisillä huulillaan
"Kiitos", tyttö sanoo heikolla äänellä
"Missä äitisi ja isäsi ovat?", kysyy mies
Tyttö on hetken hiljaa
"Ei minulla ole äitiä ja isää"
Mies halaa tyttöä
"Pyytäisin sinua luokseni lämmittelemään, mutta minullakaan ei ole kotia. Voinko auttaa jotenkin?"
Tyttö on hiljaa.
"Et voi."
"Hetkinen. Onko sinulla tulitikkuja?"
Mies hymyilee ja antaa tytölle tulitikkuaskin.
"Mutta parempi se olisi sinun päästä sisälle lämpimään. Eikö sinulla ole paikkaa minne mennä?"
"Ei kukaan halua minua. Ei kukaan halua katutyttöä edes kengänkiillottsjaksi. Bordellin emäntäkään ei halunnut tällaista rumaa tyttöä."
Mies tunsi sääliä tyttöä kohtaan, ja epätoivoa siitä, ettei kyennyt auttamaan.
"Kyselen vähän, sopiiko? Tulen sitten katsomaan sinua."
Tyttö hymyili ja kiitti.
Hän kaivoi taskustaan jotain.
"Ota tämä kiitokseksi."
Mies pöyritteli känsäisissä käsissään kuparista sormusta, jossa oli pieni, vaalea kivi.
"En voi ottaa tätä.", hän sanoi ja asetteli hellästi sormuksen takaisin tytön pieneen kämmeneen.
Tyttö hymyili.
"Tietysti voit. Olet ainoa ystäväni."
Mies pudisteli päätään mutta tyttö ei suostunut ottamaan sormusta takaisin.
"Palaan takaisin", vanhus lupasi ja ontui keppeineen kadoten ihmismassaan.
Yö kylmeni tytön ympärillä.
Valot sammuivat ympärillä yksi toisensa jälkeen
kunnes jäivät vain satunnaiset äänet jossain kaukaa
Alkoi sataa lunta, hyvin verkkaisesti
Valkoiset pumpulipallot yössä
Tyttö sytytti aina uuden tulitikun
kun edellinen oli palanut loppuun
Ne lämmittivät vain hieman kohmeisia käsiä
Tyttö kaivoi esille viimeisen tulitikun
ja sytytti sen
Hänellä oli ikävä isosiskoaan
Siskoa, josta hänet oli pakotettu eroamaan ja jonka olinpaikasta hänellä ei ollut tietoa,
sen koommin kuin siitä oliko tämä edes elossa
Tyttö rutisti takkia tiukemmin ympärilleen
kun viimeinen tulitikku sammui.
Se haisi vanhuudelta, lialta ja vanhalta viinalta
eikä se ollut paksu
Hetket kuluivat kuin tunnit, eikä tyttö
enää tiennyt oliko mennyt puoli tuntia vai tuhat vuotta
Hänen pienet, ohuet jalkansa tuntuivat tunnottomilta
Tyttöä väsytti kuin olisi tosiaan kulunut tuhat vuotta.
Ehkä hän voisi nukahtaa ja nukkua sata vuotta, ja herätä prinsessana.
Tai sitten hän menisi taivaaseen äidin ja isän luo.
Hän muisti yhä äitinsä lempeät kasvot.
Tähdet loistivat pimeyden keskellä.
Ne tuntuivat sulavan, yhtyvän.
laskeutuvan lähemmäksi
Kuu-ukon peittävien pilvien päällä
seilasi laiva, jonka matkustajat vilkuttivat alas
Yksi matkustajista oli tytön isosisko.
Hänellä oli yllään oikea, hienon naisen leninki ja kastanjanruskeat hiukset olivat palmikoilla.
Hän hymyili sädehtivähti, ja ojensi kätensä
kohti maata.
Kyynelet silmissään tyttö tarttui siihen,
nousi kyytiin ja syleili sisartaan
Ja hänen oli lämmin ja hyvä olla,
kun pimeä kaupunki loittoni aamun sarastavaan kirkkauteen
Kauniiden hevosten vetämät vaunut
Kauniit ladyt ja komeat herrat
Öljylamppujen häilyvässä valossa
Lateksinsäihkyvät silinterit
Leningit syvän magentasta
hilittyyn hopeanharmaaseen
Kauriinkauloilla ja povella välkkyvät timantit
Yksikään helma ei ole kurassa
Tähtiyössä
Kikatusta ja juoruilua
Absintin huuruista miesten naurua
Sikarien tuoksua
Punaisten lyhtyjen alueella
Mona Lisan salaperäistä hymyä
hymyilevät ne huonoista naisista kauneimmat
sermeistään joka ilta
Tähtiyössä
Pakkanen ja hiljainen valonvärinä
Yksinäinen tulitikku
Kylmät pienet kädet
Risainen hattu jaloissa
"Hyvää Joulua, tyttö!"
Toivottaa vanha ja laiha, parrakas mies
Mies riisuu repaleisen takkinsa ja pukee sen tytölle
Tyttö hymyilee miehelle vienosti sinisillä huulillaan
"Kiitos", tyttö sanoo heikolla äänellä
"Missä äitisi ja isäsi ovat?", kysyy mies
Tyttö on hetken hiljaa
"Ei minulla ole äitiä ja isää"
Mies halaa tyttöä
"Pyytäisin sinua luokseni lämmittelemään, mutta minullakaan ei ole kotia. Voinko auttaa jotenkin?"
Tyttö on hiljaa.
"Et voi."
"Hetkinen. Onko sinulla tulitikkuja?"
Mies hymyilee ja antaa tytölle tulitikkuaskin.
"Mutta parempi se olisi sinun päästä sisälle lämpimään. Eikö sinulla ole paikkaa minne mennä?"
"Ei kukaan halua minua. Ei kukaan halua katutyttöä edes kengänkiillottsjaksi. Bordellin emäntäkään ei halunnut tällaista rumaa tyttöä."
Mies tunsi sääliä tyttöä kohtaan, ja epätoivoa siitä, ettei kyennyt auttamaan.
"Kyselen vähän, sopiiko? Tulen sitten katsomaan sinua."
Tyttö hymyili ja kiitti.
Hän kaivoi taskustaan jotain.
"Ota tämä kiitokseksi."
Mies pöyritteli känsäisissä käsissään kuparista sormusta, jossa oli pieni, vaalea kivi.
"En voi ottaa tätä.", hän sanoi ja asetteli hellästi sormuksen takaisin tytön pieneen kämmeneen.
Tyttö hymyili.
"Tietysti voit. Olet ainoa ystäväni."
Mies pudisteli päätään mutta tyttö ei suostunut ottamaan sormusta takaisin.
"Palaan takaisin", vanhus lupasi ja ontui keppeineen kadoten ihmismassaan.
Yö kylmeni tytön ympärillä.
Valot sammuivat ympärillä yksi toisensa jälkeen
kunnes jäivät vain satunnaiset äänet jossain kaukaa
Alkoi sataa lunta, hyvin verkkaisesti
Valkoiset pumpulipallot yössä
Tyttö sytytti aina uuden tulitikun
kun edellinen oli palanut loppuun
Ne lämmittivät vain hieman kohmeisia käsiä
Tyttö kaivoi esille viimeisen tulitikun
ja sytytti sen
Hänellä oli ikävä isosiskoaan
Siskoa, josta hänet oli pakotettu eroamaan ja jonka olinpaikasta hänellä ei ollut tietoa,
sen koommin kuin siitä oliko tämä edes elossa
Tyttö rutisti takkia tiukemmin ympärilleen
kun viimeinen tulitikku sammui.
Se haisi vanhuudelta, lialta ja vanhalta viinalta
eikä se ollut paksu
Hetket kuluivat kuin tunnit, eikä tyttö
enää tiennyt oliko mennyt puoli tuntia vai tuhat vuotta
Hänen pienet, ohuet jalkansa tuntuivat tunnottomilta
Tyttöä väsytti kuin olisi tosiaan kulunut tuhat vuotta.
Ehkä hän voisi nukahtaa ja nukkua sata vuotta, ja herätä prinsessana.
Tai sitten hän menisi taivaaseen äidin ja isän luo.
Hän muisti yhä äitinsä lempeät kasvot.
Tähdet loistivat pimeyden keskellä.
Ne tuntuivat sulavan, yhtyvän.
laskeutuvan lähemmäksi
Kuu-ukon peittävien pilvien päällä
seilasi laiva, jonka matkustajat vilkuttivat alas
Yksi matkustajista oli tytön isosisko.
Hänellä oli yllään oikea, hienon naisen leninki ja kastanjanruskeat hiukset olivat palmikoilla.
Hän hymyili sädehtivähti, ja ojensi kätensä
kohti maata.
Kyynelet silmissään tyttö tarttui siihen,
nousi kyytiin ja syleili sisartaan
Ja hänen oli lämmin ja hyvä olla,
kun pimeä kaupunki loittoni aamun sarastavaan kirkkauteen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi