![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-4151-1734785985.png?itok=NlkdW9fe "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva")
Luojani, tietoisuuteni mykkä todistaja
Kauniiksi kuohittu ja nöyräksi nyöritetty
Kopisevat huoran korot mukulakivikadulla
Saastunut vereni pintani alla, se on omaani
Vaikka lasikasvoni ovatkin sinun, luoja
Uumani sentit ja painavat, paksut hiukseni
15 denieriä kalmankauniiden säärieni verhona
Kirkuvanpunaiset huulet pakkasen puremina
Käypää valuuttaa, sehän on selvä
Jokainen tuuma kehostani on maksuväline
Laivat lähtivät liikkeelle kauan sitten
Matkasivat toiseen maailmaan
Ja minä jäin rannalle katsomaan kaihoisasti horisonttiin, leskenlehdet varpailleni kukkien
Kevät jätti sen sataman sumut
Eläen vain hämärien unieni mennyttä aikaa toistavassa totuudessa
Viattomuus valui viemäreihin siinä missä toivokin
Mutta unet jäivät, ne ovat omiani
Vanhat kangaspalat, rispaantuneet tilkkutäkit
Niiden tarina oli minun
Mutta sinä lähdit pois
Enkä nähnyt sinua enää koskaan
En astunut taksisi kyytiin yön valoissa
Ja valot yössä olivat sammuneet
Oli vain pimeys täynnä tupakansavua,
Lasten naurua ja naisten nenäliinoihin tukahdutettua vaikerrusta
Äänten ja tuoksujen ristiriidoista versoavaa harmoniaa
Nyt kurotan kohti valoa kuin sitkeästi Siperian ikiroudasta puskeva vehreys
Annan uudet nimet vanhoille paikoille
Gileadista Mordoriin
Pyhäinkuville kumarran ja herroille niiaan kuin hyvä tyttö, hyvä nainen
Lihani on teidän, se punnitaan kuin häilyvät sydämet
Ja olen jo tottunut näihin riisuviin katseisiin ja kanssasisarten halveksuvaan, ylenkatseiseen vihaan
Ikivanha viisaus on, että naisen pahin vihollinen on toinen nainen
Peili joka käännetään muita kohti sukupolvesta toiseen
Antimidaksen kosketus ruusunnuppujen terälehdillä
Mutta minua ei voi omistaa
Ei edes luojani siihen pysty
Eivät edes pyhäinkuvat,
Vaikka suutelenkin neitsyt Marian jalkoja
Ja verhoan pääni kirkossa säädyllisen naisen tapaan
Voi luojani, rakasta minut rammaksi
Äitimaa, isänmaa
Pelkojen maa jonka routaisessa otteessa rikki rouskuvat kallot
Ja joen jylhän takaa auringot nousevat kosmoksen
Äärettömyydestä
Käsittämättömyydestä
Aikojen usvista nousevat ratsaille
Nuo nimettömät ja kasvottomat
Ne, joiden kasvot olen kyllä nähnyt
Ne ovat aina samanlaiset
Äidittömien poikien kasvot
Tyhjä katse ja kalashnikov
Kauniiksi kuohittu ja nöyräksi nyöritetty
Kopisevat huoran korot mukulakivikadulla
Saastunut vereni pintani alla, se on omaani
Vaikka lasikasvoni ovatkin sinun, luoja
Uumani sentit ja painavat, paksut hiukseni
15 denieriä kalmankauniiden säärieni verhona
Kirkuvanpunaiset huulet pakkasen puremina
Käypää valuuttaa, sehän on selvä
Jokainen tuuma kehostani on maksuväline
Laivat lähtivät liikkeelle kauan sitten
Matkasivat toiseen maailmaan
Ja minä jäin rannalle katsomaan kaihoisasti horisonttiin, leskenlehdet varpailleni kukkien
Kevät jätti sen sataman sumut
Eläen vain hämärien unieni mennyttä aikaa toistavassa totuudessa
Viattomuus valui viemäreihin siinä missä toivokin
Mutta unet jäivät, ne ovat omiani
Vanhat kangaspalat, rispaantuneet tilkkutäkit
Niiden tarina oli minun
Mutta sinä lähdit pois
Enkä nähnyt sinua enää koskaan
En astunut taksisi kyytiin yön valoissa
Ja valot yössä olivat sammuneet
Oli vain pimeys täynnä tupakansavua,
Lasten naurua ja naisten nenäliinoihin tukahdutettua vaikerrusta
Äänten ja tuoksujen ristiriidoista versoavaa harmoniaa
Nyt kurotan kohti valoa kuin sitkeästi Siperian ikiroudasta puskeva vehreys
Annan uudet nimet vanhoille paikoille
Gileadista Mordoriin
Pyhäinkuville kumarran ja herroille niiaan kuin hyvä tyttö, hyvä nainen
Lihani on teidän, se punnitaan kuin häilyvät sydämet
Ja olen jo tottunut näihin riisuviin katseisiin ja kanssasisarten halveksuvaan, ylenkatseiseen vihaan
Ikivanha viisaus on, että naisen pahin vihollinen on toinen nainen
Peili joka käännetään muita kohti sukupolvesta toiseen
Antimidaksen kosketus ruusunnuppujen terälehdillä
Mutta minua ei voi omistaa
Ei edes luojani siihen pysty
Eivät edes pyhäinkuvat,
Vaikka suutelenkin neitsyt Marian jalkoja
Ja verhoan pääni kirkossa säädyllisen naisen tapaan
Voi luojani, rakasta minut rammaksi
Äitimaa, isänmaa
Pelkojen maa jonka routaisessa otteessa rikki rouskuvat kallot
Ja joen jylhän takaa auringot nousevat kosmoksen
Äärettömyydestä
Käsittämättömyydestä
Aikojen usvista nousevat ratsaille
Nuo nimettömät ja kasvottomat
Ne, joiden kasvot olen kyllä nähnyt
Ne ovat aina samanlaiset
Äidittömien poikien kasvot
Tyhjä katse ja kalashnikov
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
-en oo pitkään aikaan lukenut mitään näin syvällistä ja runollista /koskettavaa, hienoa että
kirjoitat ja näet läpi ihmisyyden, toivottavasti tuontantoasi on jo julkaistu!
Haha, olen ihan puhdas elämäntaiteilija, kirjoitan vain omaksi ilokseni. Kun tää kirjoittaminen nyt on aina ollut ihan satunnaisena harrasteena mulla, niin ei musta siihen ois.