![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-4151-1734785985.png?itok=NlkdW9fe "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva")
Lohikäärmeet laskevat siipensä
Eikä kukaan enää taistele
Paitsi hullut ja maaniset mielensä sisällä
Kaikkialle maailmaan on laskeutunut usva
Niin sankka, ettei totuus erotu kauniista valheista
Valheista joita kaunis kieli kertoo
Kauniit ja vilpitöntä teeskentelevät silmät
Juuri oikeanlainen ulkomuoto ja tyhjä kauriinsilmäinen karisma
Eikä sillä ole juuri väliä miksi häntä kutsutaan
Kuningatar, Keisarinna, Suuriruhtinatar, Pääministeri
Hän on kaunis kaunein ajatuksin, joten hän on hyvä
Hän pesee kaikki synneistä kuten itsensä
Jokainen aamu ja yö
Klassikko, hyvän ja pahan ikiaikainen taistelu
Paitsi että noita kahta kliseetä esiintyy ainoastaan fantasiassa
Todellisuus on toinen, ei niin selvä
Harmaan sävyjä on maailma täynnä
Ja oma viittani kantaa sateenkaaren kirjoa
Sillä en erota hyvää ja pahaa
En kai koskaan erottanut
Suuri ristiriita
Nuoruuden radikalismi vaihtui keski-iän radikalismiin
(Idealismista nihilismiin)
Mutta ei ole ketään aatteitani edustamaan
Eikä todellista vaihtoehtoa
Olen siis paha
Koska minulla on oma mieleni
En väitä olevani immuuni ajalleni
Vaikutteille
Painostukselle
Ennen kaikkea hyväksynnälle
Sillä jos kertoisin sisimmät tuntoni
Olisin lynkattu hylkiö
Siksi minäkin olen pelkuri
On helpompi olla hiljaa kuin vihattu
Rakastan fantasiaa
Mutta noita kahta suuretta ei yksinkertaisesti ole olemassa
On vain erilaisia tapoja nähdä maailma
Enkä koskaan valinnut omaani
Synnyin vapaaksi sieluksi tanssimaan ruusukedoille
Mutta todellisuus on karumpi
Se kysyy meiltä kysymyksiä joihin emme tahtoisi vastata
Jos vaihtoehto olisi orjuus niin ehkä kapinoisimme
Toki voimme aina unohtaa ja katsoa netflixiä
Sulkeä uutistulvan ja katsoa Maameren tarinoita
Haluamme vain unohtaa
Tähän tämä maailma juuri pyrkiikin
Miten se eroaakaan haastajastaan?
Olemme passivoituneet ottajan osaan
Emmekä välitä kuin omistamme
(toki yhä vähemmän niistäkään, Minä, minä ja minä ja ehkä ne bestikset ovat ne tärkeimmät)
Miten se eroaa vihollisestamme?
He ovat sentään rehellisempiä.
Ei edes yritetä esittää hyviksiä.
Ja voi luoja mä vihaan teatteria.
Eikä kukaan enää taistele
Paitsi hullut ja maaniset mielensä sisällä
Kaikkialle maailmaan on laskeutunut usva
Niin sankka, ettei totuus erotu kauniista valheista
Valheista joita kaunis kieli kertoo
Kauniit ja vilpitöntä teeskentelevät silmät
Juuri oikeanlainen ulkomuoto ja tyhjä kauriinsilmäinen karisma
Eikä sillä ole juuri väliä miksi häntä kutsutaan
Kuningatar, Keisarinna, Suuriruhtinatar, Pääministeri
Hän on kaunis kaunein ajatuksin, joten hän on hyvä
Hän pesee kaikki synneistä kuten itsensä
Jokainen aamu ja yö
Klassikko, hyvän ja pahan ikiaikainen taistelu
Paitsi että noita kahta kliseetä esiintyy ainoastaan fantasiassa
Todellisuus on toinen, ei niin selvä
Harmaan sävyjä on maailma täynnä
Ja oma viittani kantaa sateenkaaren kirjoa
Sillä en erota hyvää ja pahaa
En kai koskaan erottanut
Suuri ristiriita
Nuoruuden radikalismi vaihtui keski-iän radikalismiin
(Idealismista nihilismiin)
Mutta ei ole ketään aatteitani edustamaan
Eikä todellista vaihtoehtoa
Olen siis paha
Koska minulla on oma mieleni
En väitä olevani immuuni ajalleni
Vaikutteille
Painostukselle
Ennen kaikkea hyväksynnälle
Sillä jos kertoisin sisimmät tuntoni
Olisin lynkattu hylkiö
Siksi minäkin olen pelkuri
On helpompi olla hiljaa kuin vihattu
Rakastan fantasiaa
Mutta noita kahta suuretta ei yksinkertaisesti ole olemassa
On vain erilaisia tapoja nähdä maailma
Enkä koskaan valinnut omaani
Synnyin vapaaksi sieluksi tanssimaan ruusukedoille
Mutta todellisuus on karumpi
Se kysyy meiltä kysymyksiä joihin emme tahtoisi vastata
Jos vaihtoehto olisi orjuus niin ehkä kapinoisimme
Toki voimme aina unohtaa ja katsoa netflixiä
Sulkeä uutistulvan ja katsoa Maameren tarinoita
Haluamme vain unohtaa
Tähän tämä maailma juuri pyrkiikin
Miten se eroaakaan haastajastaan?
Olemme passivoituneet ottajan osaan
Emmekä välitä kuin omistamme
(toki yhä vähemmän niistäkään, Minä, minä ja minä ja ehkä ne bestikset ovat ne tärkeimmät)
Miten se eroaa vihollisestamme?
He ovat sentään rehellisempiä.
Ei edes yritetä esittää hyviksiä.
Ja voi luoja mä vihaan teatteria.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
'on helpompi olla hiljaa kuin vihattu'
ei päde tässä! Kiitos!