Sytytä soihtusi ja anna sen loistaa yön pimeydessä
Sillä totuus ei pala tulessakaan
Pidä minusta kiinni, kannattele minua
Kuten maa jalkojeni alla kannattelee vartaloani pinnallaan
Karrelle palanut pinta, kytevien liekkien haihtuva tanssi
Viheltävä tuuli puistikossa
Mustuneet tammet
Poimin yhden pudonneen terhon, jota ei ole tuli nuollut
Suutelen sitä ja laitan sen taskuuni
Muistoksi tästä maasta
Näen mustan ja savuavan keinun, lasten leikkilentän
Mutta lapsia ei ole
Eikä muitakaan
Toiset jäävät ja toiset lähtevät
Minne, en tiedä
Tarinat ovat tarinoita
Ja elettyä elämää on aidan molemmin puolin
Pitelen kättäni vatsallani, hellästi
Vaikken ole nähnyt kasvojasi, tunnen sinut
Olet osa minua
Mutta sinulle haluan erilaisen tarinan
Näen kasvoja. Äitini, isoäitini.
Isoäitini kalpeana viimeistä matkaa varten puettuna
Suku vierellä suremassa
Suuri suru, mutta hyvin tavanomainen, osa elämänkiertoa
Isoäitini ryppyiset kasvot ja maatöiden parkkiinnuttamat kädet
Kosketan hänen paperinhaurasta poskeaan
Otan hänen kätensä omaani,
Käden josta vanha vihkisormus ei irtoa
Kuiskailen isoäitini korvaan
Ehkä hän vielä kuulee
Ja riutuneesta ruumiista vapautunut sielu
Hymyilee minulle pääni yllä kuin valokehä
Karrelle palanut pinta
Taivaalta sataa lunta sekoittuen mustaan maahan
Ei, ei se ole lunta, vaan tuhkaa
Joka taivaalla tanssii
Sillä totuus ei pala tulessakaan
Pidä minusta kiinni, kannattele minua
Kuten maa jalkojeni alla kannattelee vartaloani pinnallaan
Karrelle palanut pinta, kytevien liekkien haihtuva tanssi
Viheltävä tuuli puistikossa
Mustuneet tammet
Poimin yhden pudonneen terhon, jota ei ole tuli nuollut
Suutelen sitä ja laitan sen taskuuni
Muistoksi tästä maasta
Näen mustan ja savuavan keinun, lasten leikkilentän
Mutta lapsia ei ole
Eikä muitakaan
Toiset jäävät ja toiset lähtevät
Minne, en tiedä
Tarinat ovat tarinoita
Ja elettyä elämää on aidan molemmin puolin
Pitelen kättäni vatsallani, hellästi
Vaikken ole nähnyt kasvojasi, tunnen sinut
Olet osa minua
Mutta sinulle haluan erilaisen tarinan
Näen kasvoja. Äitini, isoäitini.
Isoäitini kalpeana viimeistä matkaa varten puettuna
Suku vierellä suremassa
Suuri suru, mutta hyvin tavanomainen, osa elämänkiertoa
Isoäitini ryppyiset kasvot ja maatöiden parkkiinnuttamat kädet
Kosketan hänen paperinhaurasta poskeaan
Otan hänen kätensä omaani,
Käden josta vanha vihkisormus ei irtoa
Kuiskailen isoäitini korvaan
Ehkä hän vielä kuulee
Ja riutuneesta ruumiista vapautunut sielu
Hymyilee minulle pääni yllä kuin valokehä
Karrelle palanut pinta
Taivaalta sataa lunta sekoittuen mustaan maahan
Ei, ei se ole lunta, vaan tuhkaa
Joka taivaalla tanssii
Selite:
Ps. Kommentti/arvostelukenttä on muuttunut viime aikoina ainakin mulla jotenkin kummaksi, joko en aina saa oikeaa vastausta laitettua oikealle kommentoijalle tai tämä vain näyttää sille kommenttiketjun perusteella. Ei auttanut kun yritin kirjoittaa kommentteja uusiksi :/
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunteellista
Synnytä hänelle kevät
valistaen alleen tuottoisan maan
sinä päätät taivaan alla
oletko istutettu vai istuttaja.