Kaksi päällekkäistä
monologia
puhelimen täristessä
holtittomuuttaan
silmäluomien
sulkeutuneisuus,
sielun tarve
purkaa kaunojaan
juoruamalla
psyykkisen riippuvuuden
kolkuttaessa oveen
~~~~~~~~~~~~
Se kuristaa
kuin murut
tai neste jonka
vetäisee henkeen
en jaksanut
tänään haaveilla,
ajatella kiintymystä
pitäessäni
hajurakoa kaikkeen
fyysiseen
nostin vain
purjeet ja
annoin katseen
harhailla rinkilän
muotoisiinpilviin
poistuin hetkeen
pois
fyysisestä maailmasta
vain sekunneiksi
ja aika hukkui
silittäen maahan
eksyneitä kiviä
olinko alttarilla
hakien siunausta
kaikille
maallisille haluille
olinko luopumassa
identiteetistäni,
itsevarmuudestani
tykistön tulittaessa
juopaa todellisuuden
ja hallusinaation
välimaastossa
traumat olivat
nousseet alitajunnasta
haluten peseytyä
ja säteillä
auransa soluni
ympäristöön
tämän ajan
paradoksaalisuus
tunki itsensä
eturiviin
nautti egoni
murtamisesta ja
loi moninaiset
limittäiset todellisuudet
harhaksi
~~~~~~~~~~
Niellä
unenomaisia käskyjä
ei se ollut
alkoholin tuottamaa
maniaa
ei
olin hukannut
eilisen,
turvallisuuden
osan impulsiivisuutta,
telepaattisen kyvyn
nähdä kasvojen liikkeestä
elämää
uskonnollisuus,
vaistot ja
rationaalisuus
sotivat keskenään
rikkoen
kokonaisvaltaista
ihmistä
luovuuden ja intuition
levittäessä siipensä
ympärilleni
en nähnyt
enää maailmaa
ikkunani takana
kuulin vain
hormonieni ja
mielialojeni
keskustelevan
mielenrakenteiden
kiihottuessa
tunnekylmyydellä
tyyntä julmuutta
nostaa hyinen vesi
polviin ja
kohta se jo
saavuttaa
keskuksen
jonka pitäisi hallita
oliko tämä
maailmani,
sen jonka
halusin
minä
joka soudan
aina omilla airoillani
vastarannalle ja
takaisin
valmiina tarttumaan
mihin vain
ollakseni
onnellinen
sametilla, joka
olisi pehmeää
kävellä,
tuntea iholla
~~~~~~~~~~
Minä
eloton nukke,
jonka kasvot
ovat naamioituneet
annoin pelon
nakertaa
inhimillisyyttä
epäinhimillisyyden
kasvattaessa
teräksistä suojusta
kutsutaanko sitä
kunnioitukseksi?
kaksi vierasta ihmistä
saman katon alla
etsimässä jotain
liikkuvaa
ja vaikka olisin lyönyt
kasvoni siihen
onneen
en olisi tunnistanut
~~~~~~~~~~~~
Onko minusta tullut
pelkkä sanansaattaja
laupeudentyö ruhtinas
aikakoneen kyky
luoda ristiriitoja
epävarmuutta
luikerrella
avoimista
aukoista
aivoihin
yhdestäkään
halkeamasta
ei tulvinut
valoa tai
ääntä
olinko
vajonnut alas
sairauteen?
pisteeseen, jossa
tuhat ja
yksi yötä näytti
nuorelta
sieluni murskaamassa
kaikkea keräämääni
kuonaa,
alitajuntani vapaata
toimintaa
vaaleanpunaisten lasien
läpi kerättyä
kiihkoa
olinko enää
olemassa,
olinhan aivan
tyhjä
ontto
kukaan ei näe
samalla tavalla
lakanan makaavan
kehon päällä
syö minut
ehjäksi ja
järjestä elämä
pieniksi
palasiksi
eteeni, jotta
tunnistaisin
maailman värit
kyvyn tehdä
oikeita ratkaisuja
antaisi kyvyn
saada koettelemuksista
kuori ja
jalostua ihmisen muotoon
eihän mieleen
saa tunkeutua,
ihmisen pyhimpään
????????
~~~~~~~~~~~~
Olisin tahtonut
seurata sanomaa,
koodia
todellisen minäni
kuiskausta ja
sen mahtia
onnen avainta,
joka kääntää
avainta
hoputtaa
halutonta ratsua
kulkemaan tuulen selässä,
sammumaan sydämen
huokauksiin
sisimpään rakkauteesi,
hellään viestiin, jolla
on julma välimatka
etäisyys maan äärestä
harppomassa mieleni
syövereissä
loistaen hämärässä
illan hämyyn
vajavaiseen kuvaani
~~~~~~~~~~~~
Oletko rakas
vai
murheeni
risti joka
on kannettava
vai
tappion suloinen
tarina
pieni sievä
rikos, joka
ei vanhene
se vaan pukeutuu
ja hymyilee kauniisti
kiusaa
kiusauksella,
poven pyöreydellä
kesyttömänä
nuoruudessaan ja
rikkoo jokaisen
vannotun valan
mutta maistettuani
en luovu
vaikka se pistäisi
ja kuolisin rakkaudessani
sinua jolle
polvistun,
hulluus joka
minulle on annettu
monologia
puhelimen täristessä
holtittomuuttaan
silmäluomien
sulkeutuneisuus,
sielun tarve
purkaa kaunojaan
juoruamalla
psyykkisen riippuvuuden
kolkuttaessa oveen
~~~~~~~~~~~~
Se kuristaa
kuin murut
tai neste jonka
vetäisee henkeen
en jaksanut
tänään haaveilla,
ajatella kiintymystä
pitäessäni
hajurakoa kaikkeen
fyysiseen
nostin vain
purjeet ja
annoin katseen
harhailla rinkilän
muotoisiinpilviin
poistuin hetkeen
pois
fyysisestä maailmasta
vain sekunneiksi
ja aika hukkui
silittäen maahan
eksyneitä kiviä
olinko alttarilla
hakien siunausta
kaikille
maallisille haluille
olinko luopumassa
identiteetistäni,
itsevarmuudestani
tykistön tulittaessa
juopaa todellisuuden
ja hallusinaation
välimaastossa
traumat olivat
nousseet alitajunnasta
haluten peseytyä
ja säteillä
auransa soluni
ympäristöön
tämän ajan
paradoksaalisuus
tunki itsensä
eturiviin
nautti egoni
murtamisesta ja
loi moninaiset
limittäiset todellisuudet
harhaksi
~~~~~~~~~~
Niellä
unenomaisia käskyjä
ei se ollut
alkoholin tuottamaa
maniaa
ei
olin hukannut
eilisen,
turvallisuuden
osan impulsiivisuutta,
telepaattisen kyvyn
nähdä kasvojen liikkeestä
elämää
uskonnollisuus,
vaistot ja
rationaalisuus
sotivat keskenään
rikkoen
kokonaisvaltaista
ihmistä
luovuuden ja intuition
levittäessä siipensä
ympärilleni
en nähnyt
enää maailmaa
ikkunani takana
kuulin vain
hormonieni ja
mielialojeni
keskustelevan
mielenrakenteiden
kiihottuessa
tunnekylmyydellä
tyyntä julmuutta
nostaa hyinen vesi
polviin ja
kohta se jo
saavuttaa
keskuksen
jonka pitäisi hallita
oliko tämä
maailmani,
sen jonka
halusin
minä
joka soudan
aina omilla airoillani
vastarannalle ja
takaisin
valmiina tarttumaan
mihin vain
ollakseni
onnellinen
sametilla, joka
olisi pehmeää
kävellä,
tuntea iholla
~~~~~~~~~~
Minä
eloton nukke,
jonka kasvot
ovat naamioituneet
annoin pelon
nakertaa
inhimillisyyttä
epäinhimillisyyden
kasvattaessa
teräksistä suojusta
kutsutaanko sitä
kunnioitukseksi?
kaksi vierasta ihmistä
saman katon alla
etsimässä jotain
liikkuvaa
ja vaikka olisin lyönyt
kasvoni siihen
onneen
en olisi tunnistanut
~~~~~~~~~~~~
Onko minusta tullut
pelkkä sanansaattaja
laupeudentyö ruhtinas
aikakoneen kyky
luoda ristiriitoja
epävarmuutta
luikerrella
avoimista
aukoista
aivoihin
yhdestäkään
halkeamasta
ei tulvinut
valoa tai
ääntä
olinko
vajonnut alas
sairauteen?
pisteeseen, jossa
tuhat ja
yksi yötä näytti
nuorelta
sieluni murskaamassa
kaikkea keräämääni
kuonaa,
alitajuntani vapaata
toimintaa
vaaleanpunaisten lasien
läpi kerättyä
kiihkoa
olinko enää
olemassa,
olinhan aivan
tyhjä
ontto
kukaan ei näe
samalla tavalla
lakanan makaavan
kehon päällä
syö minut
ehjäksi ja
järjestä elämä
pieniksi
palasiksi
eteeni, jotta
tunnistaisin
maailman värit
kyvyn tehdä
oikeita ratkaisuja
antaisi kyvyn
saada koettelemuksista
kuori ja
jalostua ihmisen muotoon
eihän mieleen
saa tunkeutua,
ihmisen pyhimpään
????????
~~~~~~~~~~~~
Olisin tahtonut
seurata sanomaa,
koodia
todellisen minäni
kuiskausta ja
sen mahtia
onnen avainta,
joka kääntää
avainta
hoputtaa
halutonta ratsua
kulkemaan tuulen selässä,
sammumaan sydämen
huokauksiin
sisimpään rakkauteesi,
hellään viestiin, jolla
on julma välimatka
etäisyys maan äärestä
harppomassa mieleni
syövereissä
loistaen hämärässä
illan hämyyn
vajavaiseen kuvaani
~~~~~~~~~~~~
Oletko rakas
vai
murheeni
risti joka
on kannettava
vai
tappion suloinen
tarina
pieni sievä
rikos, joka
ei vanhene
se vaan pukeutuu
ja hymyilee kauniisti
kiusaa
kiusauksella,
poven pyöreydellä
kesyttömänä
nuoruudessaan ja
rikkoo jokaisen
vannotun valan
mutta maistettuani
en luovu
vaikka se pistäisi
ja kuolisin rakkaudessani
sinua jolle
polvistun,
hulluus joka
minulle on annettu
Selite:
Pelon ilmapiirissä joutuu kasvotusten psyykkisen kivun sietämisen ja selviytymisen kanssa. Kun pelkojaan ei voi mitenkään paeta, niiden kanssa pitää sitten oppia elämään.
Ihmisessä on paljon positiivista sisäistä voimaa ja kun tämän voiman saa käyttöönsä, selviytyy mistä tahansa kovasta paikasta. Kun rohkenee vain olla oman pahan olonsa kanssa silmätysten sitä kieltämättä, mitätöimättä ja pakenematta, pelko muuttuu vähitellen voimavaraksi ja ahdistus kyvyksi selviytyä.
Vaikenemisen aika on ohi, vaiettua tuskaa ei ole järkeä kantaa monenlaisena psyykkisenä kipuna. Kaikkien olisi opittava puhumaan ahdistavista tunteistaan ääneen. Kun tuska tulee piiloistaan esille, se menettää valtansa ja uuden elämän lähteet alkavat virrata vuolaasti.
On rakennettava avoimuutta, joka korostaa ihmisyyttä, vilpittömyyttä, rehellisyyttä ja hyvää tahtoa. Ei se aina helppoa ole, mutta jollain tavoin se tunne on purettava (jos ei puhuen, niin on niitä muitakin keinoja) ja loukkaamatta kuitenkaan koskaan toista ihmistä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hevonen joutaa miettimään, kun sillä on suuri pää...
Sivut