Tunnustelen sinut,
sietämätön kipu
puolittain minussa
ja se
rohkean väistelemätön
haaste,
vaitiolon muotoinen
viestintä on
vaikea pala ratkaistavaksi
lämmin ja altis
teeskentely tekee
selväksi
suorastaan mahdottomaksi
salata mitään
esittää rehellistä
ja samalla
osoittaa ilmeillä
yksinkertaistakaan tunnetta
nielet
syömällä vihasi
ja se mustaa
sisimpäsi ja tekee
sanasi saavuttamattomaksi,
vastuuttomaksi löylyksi
kuumaan kiukkuun,
joka purkautuu ajatukseen
minun ruumiini tarve
oli ainut hyväksytty
rakkautesi muoto,
viitoitus kaukana
löytää ajatus,
pala
käyttämätöntä luonnonvaraa,
suudella suulle ja
piiloutua sanojen taakse
ilman oikeita vastauksia
pelkkää mutinaa
todistamisesta,
syyttömyyttä kunnes
toisin kerrotaan ja
näytetään toteen
rinnankoettu arki,
ei pelkkää ihailua ja
hyötyä ja
kaikessa palvottua parisuhdetta
miksi väitit rakastavasi,
puhuttelit nimellä,
jota en tunnistanut
kadotit kosketuksen
todellisuuteeni
pystymättä eläytymään,
panematta mitään
alttiiksi itsestäsi,
miksi se todellisuus aina pelottaa
täysin naiivia
uskoa maailmassa
olevan onnellisia
ihmisiä,
yhtä suuri mahdollisuus,
että meillä olisi vielä
mahdollisuus,
aina palasin
kuitenkin luoksesi,
koska tahdoin palata
tahdoin elää
kaiken voi aina
antaa anteeksi,
jopa leveät reidet,
lahjakkuuden tai
terävän leuan, joka
laukoi ehtymättömiä totuuksia,
mutta antaa itsensä
antamatta mitään
petos, jonka
anteeksi antamalla
muilla teoilla
ei enää ole mitään merkitystä
ymmärtää intohimon
merkitys
kaikki ne loputtoman
kuolettavat suudelmat,
kauniisti rytmitetyt yhdynnät
ja lopputuloksena
todeta niiden vaihtavan
kohdetta
useammin kuin kuu
vaihtaa nimensä
ihmisen ominaisarvo
arvioidaan
riisumalla
hienostuneilla menetelmillä
hänen identiteettinsä,
tehdään vaarattomaksi ja
annetaan itkeä,
romutetaan täysin
omatunto ja
emme edes huomaa,
kun sorramme itse itseämme
ylittämällä kaikki vihan rajat
askel askeleelta
niin kuin huulieni
piti olla linnoitus,
joka kaipasi valloittajaa
ihannoi piiritystä,
vyötärösi hedelmällisyyttä
toivoen eksyvämme
metsään, josta ei
olisi paluuta,
osaamatta viipyä vesissä
ja silti myöskään
löytämättä sillalle,
joka peittelee uneen
ja häviää ilmaan
nähden rakkautensa katoavan peiliin,
voimatta koskettaa
oletko nähnyt tätä naista,
joka pettää,
omistaa kirotun kielen ja
keinuu kahden tyhjyyden välissä
ollen samalla
armahtava tyrsky,
tanssiva tyttö heinikossa,
se keinuva taivas ja helvetti
minun ainoa mahdottomuuteni
antaa anteeksi
sietämätön kipu
puolittain minussa
ja se
rohkean väistelemätön
haaste,
vaitiolon muotoinen
viestintä on
vaikea pala ratkaistavaksi
lämmin ja altis
teeskentely tekee
selväksi
suorastaan mahdottomaksi
salata mitään
esittää rehellistä
ja samalla
osoittaa ilmeillä
yksinkertaistakaan tunnetta
nielet
syömällä vihasi
ja se mustaa
sisimpäsi ja tekee
sanasi saavuttamattomaksi,
vastuuttomaksi löylyksi
kuumaan kiukkuun,
joka purkautuu ajatukseen
minun ruumiini tarve
oli ainut hyväksytty
rakkautesi muoto,
viitoitus kaukana
löytää ajatus,
pala
käyttämätöntä luonnonvaraa,
suudella suulle ja
piiloutua sanojen taakse
ilman oikeita vastauksia
pelkkää mutinaa
todistamisesta,
syyttömyyttä kunnes
toisin kerrotaan ja
näytetään toteen
rinnankoettu arki,
ei pelkkää ihailua ja
hyötyä ja
kaikessa palvottua parisuhdetta
miksi väitit rakastavasi,
puhuttelit nimellä,
jota en tunnistanut
kadotit kosketuksen
todellisuuteeni
pystymättä eläytymään,
panematta mitään
alttiiksi itsestäsi,
miksi se todellisuus aina pelottaa
täysin naiivia
uskoa maailmassa
olevan onnellisia
ihmisiä,
yhtä suuri mahdollisuus,
että meillä olisi vielä
mahdollisuus,
aina palasin
kuitenkin luoksesi,
koska tahdoin palata
tahdoin elää
kaiken voi aina
antaa anteeksi,
jopa leveät reidet,
lahjakkuuden tai
terävän leuan, joka
laukoi ehtymättömiä totuuksia,
mutta antaa itsensä
antamatta mitään
petos, jonka
anteeksi antamalla
muilla teoilla
ei enää ole mitään merkitystä
ymmärtää intohimon
merkitys
kaikki ne loputtoman
kuolettavat suudelmat,
kauniisti rytmitetyt yhdynnät
ja lopputuloksena
todeta niiden vaihtavan
kohdetta
useammin kuin kuu
vaihtaa nimensä
ihmisen ominaisarvo
arvioidaan
riisumalla
hienostuneilla menetelmillä
hänen identiteettinsä,
tehdään vaarattomaksi ja
annetaan itkeä,
romutetaan täysin
omatunto ja
emme edes huomaa,
kun sorramme itse itseämme
ylittämällä kaikki vihan rajat
askel askeleelta
niin kuin huulieni
piti olla linnoitus,
joka kaipasi valloittajaa
ihannoi piiritystä,
vyötärösi hedelmällisyyttä
toivoen eksyvämme
metsään, josta ei
olisi paluuta,
osaamatta viipyä vesissä
ja silti myöskään
löytämättä sillalle,
joka peittelee uneen
ja häviää ilmaan
nähden rakkautensa katoavan peiliin,
voimatta koskettaa
oletko nähnyt tätä naista,
joka pettää,
omistaa kirotun kielen ja
keinuu kahden tyhjyyden välissä
ollen samalla
armahtava tyrsky,
tanssiva tyttö heinikossa,
se keinuva taivas ja helvetti
minun ainoa mahdottomuuteni
antaa anteeksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Etenkin tämä kohta iskee, oli se sitten palanen tässä runossasi tai osa jotakin muuta kertomaasi.
"ihmisen ominaisarvo
arvioidaan
riisumalla
hienostuneilla menetelmillä
hänen identiteettinsä"
Kertoo niin hyvin selkeästi monista nykyelämän ihmissuhteista.
Sivut