Jotain puuttuu
nimi on kuin
välähdys, joka
liukuu ajatuksen läpi
jääden kielelle tai
korvan taakse
pelkkää
ajattelumattomuutta
vai saman tekevää
olisiko se
haaveinen tila sittenkin
vaan yksinkertaisempaa
koskettaa edessä
näkyvää kontrastia
sen enempää
ajattelematta
luotua ja synnytettyä
opitussa näkyvässä
on paljon turvallisempaa
kuin parannetussa mallissa
vielä elämätöntä science fictionia
-
suuntavaistoni on
taas kadoksissa
arvauksia ja
päätelmiä
ilman minkäänlaista perustaa
hiljaa virtaava,
joki
jonka suunnasta ei saa otetta
toisaalta vapaa ja
toisaalla sidottu
tietämättä mihin astua
kuitenkin
pieni tuoksu ohjaa
mielentilaani
jämäkät
hepenet silmissäni
näyttävät hyvältä
korvakorujen
välkähdellesssä vihreää
kuin liikennevalot
optisen harhakuvan
tavassa sulattaa sieluni
huulien tapaan viestittää
hypnoottisen hitautensa
no tapansa kullakin,
lukea pintoja
määrittää kohtaamispaikkansa
harhautumatta sivuteille
liian kauas
halujensa pimeään
-
paljastuuko heikkoutemme
valossa,
kotiutuessamme talomme herraksi
mietin sitä
suuntaa,
tapaa jolla
silmät syövät,
korvat ja nenä aistivat
kantautuvaa mielihyvää
kun siitä reitiltä
poikkeaa niin
mihin se johtaa
mihin se kiintymyksemme
juurtuu ja tekee pesänsä
kahliutuessaan ja
pystymättä iroittautumaan
katsettaan kauneutensa selästä
olkoon se sitten
osana mereen
laskevaa suistoa tai
olkapäistä kohoavaa herkkyyttä
onkohan niissä
sitä henkistä puolta vai
pelkkiä
inhimillisiä ulottuvuuksiamme
-
onkohan meillä
mahdollisuuksia edes
löytää sitä
mielikuvituksemme
toivomaa tietä
ladata langattomasti
sieluun
kuten
katse istuu maisemaan
tai halu kasaantuu
kinoksiin
luodessaan esteitä
yksioikoisuudelle
hävittää
kaikki rationaalinen ympäriltään
vain saadakseen annoksensa
mutta mitä
jos osaisikin
lukea ja sulautua ääneen
pelkän ajatuksen riittää ymmärrykseen
-
mikä aiheuttaa tämän
selittämättömän onnellisuuden
hyvä biisi osaa
soida matona korvassa
(heh tai päissään),
kosketus, varsinkin
tietyssä mielessä
ja alueelle tehty hipaisu
signaloi valtavan
määrän potentiaalia ja
ymmärrystä,
suoraan vastaanottimesta vahvistimeen
tietoisuuden virtojen
kulkea lävitsemme ytimiin
eihän nämä
entisajan suuret
(mm. Dostojevski) voi
kovin väärässä olla
ylistäessään kauneuden
kykyä pelastaa maailma
onhan meilläkin
silmät,
tunne ja kyky ajatella
yhteys tähän
samaan maailmaan
-
puhu sille sielullesi,
puhu siihen mikrofoniin,
jottet sammuttaisi yhteyttäsi
sammuneesta yhteydestä
jää jäljelle vain varjo
bittiavaruuteen jätetty
astronautti,
joka ei enää liiku
eikä voi palata alitajuntaasi
-
ääni kutsuu meitä luokseen
tietoisuus ylittää
mielikuvituksensa rajat
kiinnityäkseen kanavaansa
tunnustele sen taajuutta,
valoa
hiljaa sormenpäilläsi
äläkä päästä väsymystä
sieluusi ennen kuin olet
saaanut yhteyden
salausta ei muka
voisi murtaa, pah
musta laatikko
on psyykkeesi,
eikä mikään
estä muuttamasta
tai käske luopumaan kokemuksistasi
tavastasi kommunikoida identiteetilläsi
lumouksen tai
välinpitämättömyytesi kanssa
-
holy shit,
mitä se pyhä yhteys nyt onkaan
perhe
koti
luonto
musiikki
ihminen
rakkaus
you name it
yhteys,
johonkin itseään suurempaan
johonkin ankkuriin
maailmaan,
joka on annettava toisillemme
hengittääksemme samaa ilmaa
yltääksemme
samaan kollektiiviseen kokemukseen
henkemme kanssa
-
taustamusiikista hiljaisuuteen
riisumisesta rakasteluun
pyörii karusellissa
ja on
ratsastanut kilpaa
ajastansa ikuisuuteen
kuunnellessa viestejä
yksi sointu
yksi ominaisääni erottuu selkeästi
omalla resonanssillaan
pehmeänä kuin aurinko,
houkuttelevana
antaessaan itsensä
halutessaan minut,
jos
niin haluan
oivalluksen lyhentää välimatkaa
lihahan on tunnetusti maukkainta
luun vieressä,
pyhitetty nimesi osana arkea
jotta tunnustaisin nimen ikävälleni
nimi on kuin
välähdys, joka
liukuu ajatuksen läpi
jääden kielelle tai
korvan taakse
pelkkää
ajattelumattomuutta
vai saman tekevää
olisiko se
haaveinen tila sittenkin
vaan yksinkertaisempaa
koskettaa edessä
näkyvää kontrastia
sen enempää
ajattelematta
luotua ja synnytettyä
opitussa näkyvässä
on paljon turvallisempaa
kuin parannetussa mallissa
vielä elämätöntä science fictionia
-
suuntavaistoni on
taas kadoksissa
arvauksia ja
päätelmiä
ilman minkäänlaista perustaa
hiljaa virtaava,
joki
jonka suunnasta ei saa otetta
toisaalta vapaa ja
toisaalla sidottu
tietämättä mihin astua
kuitenkin
pieni tuoksu ohjaa
mielentilaani
jämäkät
hepenet silmissäni
näyttävät hyvältä
korvakorujen
välkähdellesssä vihreää
kuin liikennevalot
optisen harhakuvan
tavassa sulattaa sieluni
huulien tapaan viestittää
hypnoottisen hitautensa
no tapansa kullakin,
lukea pintoja
määrittää kohtaamispaikkansa
harhautumatta sivuteille
liian kauas
halujensa pimeään
-
paljastuuko heikkoutemme
valossa,
kotiutuessamme talomme herraksi
mietin sitä
suuntaa,
tapaa jolla
silmät syövät,
korvat ja nenä aistivat
kantautuvaa mielihyvää
kun siitä reitiltä
poikkeaa niin
mihin se johtaa
mihin se kiintymyksemme
juurtuu ja tekee pesänsä
kahliutuessaan ja
pystymättä iroittautumaan
katsettaan kauneutensa selästä
olkoon se sitten
osana mereen
laskevaa suistoa tai
olkapäistä kohoavaa herkkyyttä
onkohan niissä
sitä henkistä puolta vai
pelkkiä
inhimillisiä ulottuvuuksiamme
-
onkohan meillä
mahdollisuuksia edes
löytää sitä
mielikuvituksemme
toivomaa tietä
ladata langattomasti
sieluun
kuten
katse istuu maisemaan
tai halu kasaantuu
kinoksiin
luodessaan esteitä
yksioikoisuudelle
hävittää
kaikki rationaalinen ympäriltään
vain saadakseen annoksensa
mutta mitä
jos osaisikin
lukea ja sulautua ääneen
pelkän ajatuksen riittää ymmärrykseen
-
mikä aiheuttaa tämän
selittämättömän onnellisuuden
hyvä biisi osaa
soida matona korvassa
(heh tai päissään),
kosketus, varsinkin
tietyssä mielessä
ja alueelle tehty hipaisu
signaloi valtavan
määrän potentiaalia ja
ymmärrystä,
suoraan vastaanottimesta vahvistimeen
tietoisuuden virtojen
kulkea lävitsemme ytimiin
eihän nämä
entisajan suuret
(mm. Dostojevski) voi
kovin väärässä olla
ylistäessään kauneuden
kykyä pelastaa maailma
onhan meilläkin
silmät,
tunne ja kyky ajatella
yhteys tähän
samaan maailmaan
-
puhu sille sielullesi,
puhu siihen mikrofoniin,
jottet sammuttaisi yhteyttäsi
sammuneesta yhteydestä
jää jäljelle vain varjo
bittiavaruuteen jätetty
astronautti,
joka ei enää liiku
eikä voi palata alitajuntaasi
-
ääni kutsuu meitä luokseen
tietoisuus ylittää
mielikuvituksensa rajat
kiinnityäkseen kanavaansa
tunnustele sen taajuutta,
valoa
hiljaa sormenpäilläsi
äläkä päästä väsymystä
sieluusi ennen kuin olet
saaanut yhteyden
salausta ei muka
voisi murtaa, pah
musta laatikko
on psyykkeesi,
eikä mikään
estä muuttamasta
tai käske luopumaan kokemuksistasi
tavastasi kommunikoida identiteetilläsi
lumouksen tai
välinpitämättömyytesi kanssa
-
holy shit,
mitä se pyhä yhteys nyt onkaan
perhe
koti
luonto
musiikki
ihminen
rakkaus
you name it
yhteys,
johonkin itseään suurempaan
johonkin ankkuriin
maailmaan,
joka on annettava toisillemme
hengittääksemme samaa ilmaa
yltääksemme
samaan kollektiiviseen kokemukseen
henkemme kanssa
-
taustamusiikista hiljaisuuteen
riisumisesta rakasteluun
pyörii karusellissa
ja on
ratsastanut kilpaa
ajastansa ikuisuuteen
kuunnellessa viestejä
yksi sointu
yksi ominaisääni erottuu selkeästi
omalla resonanssillaan
pehmeänä kuin aurinko,
houkuttelevana
antaessaan itsensä
halutessaan minut,
jos
niin haluan
oivalluksen lyhentää välimatkaa
lihahan on tunnetusti maukkainta
luun vieressä,
pyhitetty nimesi osana arkea
jotta tunnustaisin nimen ikävälleni
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=4JlN6wA-ZzA
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut