kesä tuntuu menneen,
syksy varistaa
kuin varsa harjansa
kuihtuneet latvuksensa
kaunissointuinen
jakautuminen
loistavan elämyksellisyyden
ja huuruisen syysunelman
ristiriidoissa
tunnetko miten
sydän paisuu ja
puristaa sieluni
rintakehäänsä
muistuttaen miten
siitepöly kutitti nenää
tai kyyhkyset
istuivat kotikuusessa
kujertaen kaukaisuuteen
tai miten
auringon lämpö
lekotteli tuolillaan
tuoksuttaen
multaa ja kasvillisuutta
ajatuksiinsa
-
auringonpaisteen
valumisessa huoneeseen
on samaa tuntua kätesi
kietoutuessa kaulalleni
kurottaen suudelmaa
herättääkseen aamunsa
ilmassa leiju
sellainen pidättyvä
hyväilynmaku,
aamun kalpeita haamuja
odottaen ajatustensa
yhtyä samaan
todellisuuteen
kiintymyksen läikkiä
vartalossa,
korkealentoisuuden
kyky aistia,
että
tiesi kulkee ruumiini läpi
tuntuu hyvältä
voida sanoa ääneen
mitä ajattelee
rakasta tänään
niin paljon kun haluat,
rakasta aurinkoa,
kuumaa kiveä
elämää
kunhan olet ja rakastat
-
tuntui oudolta
kun halusitkin juuri
nyt
paljastaa sisimpääsi
kaikkien vuodenaikojen
aamuna, kun yö
oli jättänyt hyvästinsä
ja ajatusmaailmasi
oli kotiutuneena
aloittanut avaamaan
suojattuja verkkoja
tuntui kuin
ilma olisi ollut sakeanaan
informaatiota
elämäni irrottautui
tietoisuudestaan
voidakseen seurata
sanomaasi,
sen karkeaa muotoa
-
aavistin heti
ettei sanomassa ollut
hempeitä sävyjä
siinä oli jotain
samaa
miten kaunis aamu virittää
tunnelman
viileä
valkoviini viipyilee
ja hieroo makunystyröitä
aivan kuin
kauniissa näyssä
kaksi toisiaan rakastavaa
saavat toisensa
mutta jotenkin
vastakohtaisena kuvaelmana
kauneudelle,
päälaelleen mennessään
meret virtaavat
jokiin
samantekeviin paikkoihin
ja aikoihin
kunhan omahyväisyys ja
tahdon murtuminen,
ja sitä ajava kosto saavat hyvityksensä
-
sanoit
tiedätkö miten
ihminen hurmiossaan
saattaa liukua sivuun ihanteistaan
menettää vaikutusvaltansa
sanojen merkitykseen,
antaa ruumiinsa ja huomaakin
olevansa toisen ympyrään sidottuna
demokratiassa tappion kärsinyt
ei koskaan saisi tuntea pelkoa
ja syyllisyyttä nöyryytettynä olemisesta
voittaneen ihmisen kykyyn
väkivalloin nousta valtaan,
tehdä rakkaudesta ihmiselle vihollinen
aivan kuin joku
eläin voi
höylätä onnellisuutensa
toisen epätoivoon ja henkiseen kuolemaan
-
kiedoin käteni ympärillesi
ja annoin kyynelten
kaivaa uransa poskiltasi
tuli pitkä myötätuntoon
ja lohdullisuuteen
alkanut hiljaisuus
aivan kuin unohdus tai
tapahtumaton uni olisi
ollut helpotus
hetkellisyyden ahdistavuuteen
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
hiljaisuus ja sanaton läsnäolo
ovat joskus hyväksi ihmiselle,
kunnes sanat osaavat
muotoutua
hyvä jumala,
mistä ihmiseen voisi
löytyä inhimillisyys ja
sydämen nöyryys
rakkautta kohtaan
pitääkö kaikki rikkoa
valvovan silmäsi alla,
pitääkö hyväksikäytön
olla ihmistä ympäröivä sallimus
olkoon tuli kanssasi,
mutta
älä anna ihmisen
sielun palaa karrelle
ja katso tätä
lähimmäiseni sielun
kulottunutta pintaa
katso näitä
kasvoja, katso
sen tuhopolttajan sieluun
ja kerro miksi
miksi se käärme povellasi
on myrkky, joka
ei polta kantajaansa
miksi henkinen
kuolema kantaa satonsa
ihmisessä,
joka ei ymmärrä petoa
ihmisen kykyä
ampua aseella,
joka jättää pysyvän vamman hänen sieluunsa
ja jos ihmisen sielu palaa
se menettää tahtonsa
-
tiedänhän minä
senkin
ettei elämää voi estää tapahtumasta
kuinka meissä
on
tietotuus ja totuus
usko rakkauteen,
jos vaalimme ja
tunnustamme sen olemassaolon
rakastaessamme itseämme
rakastamme elämää ja toisiamme
kuljemme äänettömistä ovista
aina siihen asti kunnes
joku rikkoo sen kauniin harmonian
tehden meistä yksinäisiä,
riivattuja pahojen
henkien pesiä
omissa silmissämme
alhaisempia luontokappaleita,
joilla ei ole nautintoaineille sopivaa elämänkatsomusta
arvottomuus on kauhea tunne kantaa,
asua ilotalossa, jossa ei ole iloa eikä
rakkautta
ja eihän meidän ole tarkoitus
lyödä niitä nauloja ristiimme,
käsiin ja jalkoihin
vaan ymmärtää totuus,
armonsa rakastaa rakkaudella
-
mitä tehdä
tilanteessa, jossa
ihmisen sielu
pahoinpidelty,
ruoskittu ja syljetty
ihminen joka
on turvautunut
ihmiseen kuin lapsi
haluten rakkautta
ja joutuukin
itkemään toisten nauraessa
värisevän onneton häpeä sisuksissaan
miten se murtaa ja alistaa
polttavan auringon alle
ratsastaa päivästä toiseen
yönsä helvettinsä läpi
-
riisuminen ja
pukeutuminen
ihmisen elämässä
muuttuu usein kiihkeästä
kokemuksesta
mauttomaan toimitukseen
jonkun täytyy nähdä
tämä toimitus
ollakseen varma
alastomuudesta
jotain sisimmässään
ei ollut riittävän
todellista ja jännittävää
jotain puuttuu,
jokin sumuinen käsitys
ajaa viettejään
pelko ja
hyväksymisen puute
ajaa ihmisen
väkivaltaan,
pakkomielle naamioi
tarkoitusperät punahilkan vaatteisiin
sillä erolla, että
syödyksi tulee
elämän kauneimmat asiat
voimalla, joka
alistaa ja korreloi
saatua kasvatusta
ja pahaa oloa, josta on puuttunut oikea rakkaus
-
palaan takaisin siihen
alkuun, jossa
aamu ja perhoset liitelivät
edelliseen kesään,
siihen samaan aurinkoon ja lämpöön
aikaan ennen ajanlaskumme pysähtymistä
-
luonto murtautuu esiin
kevään vaipastaan,
sulamattomat sirpaleet
talvea asettuvat
pihamaalle auringon
säteiden polttamiksi
en uskaltanut
katsoa häneen,
myöskään pystymättä
lukemaan ajatuksiaan
tai kuulemaan sanojensa merkityksiä
ja silti tunsin hänen
tietävän itsestäni
taas enemmän kuin
mitä minä tunnen sisintäni
myös asioita,
jotka olin piilottanut
syvälle sieluuni
syvälle uponneiden virtoihin ja
nyt hän vei minut
kuin lapsen niiden
muistojen lähteille
jokainen katse
tuntui hipaisevan lisää ajatuksiani
sillä on kuitenkin aina
merkitystä käsitteleekö
kehoa, tunnetta
vai niiden yhdistelmiä
vai kävelyttääkö vain läpi
ja kiirehtii jo seuraavaan hetkeen
saadakseen haluamansa
-
jotenkin ajattelin
ajatusten sopivan hyvin juttuun
samoin muodon ja
kielen taju sopivat erinomaisesti
en vain käsittänyt
silloin alkuun
niitä kasvojesi tyhjyyksiä,
sekoittaessani tyyneyden
jonkinlaiseen kaipaukseen
mutta
unelmia se synnytti,
vanoja joita halusin seurata
ymmärtääkseni
suhteeni toiseen ihmiseen
lähimmäisenä
seuralaisena tai samantekevyytenä
kunnes toisin todistetaan
-
vapaa ihminen
kääntyy ennemmin tai
myöhemmin jonkinlaiseen
uskomukseen tai
kääriytyy ja seuraa lankaa
jonka uskoo
elämänkatsomuksensa mukaiseksi
siteeksi ympäristöönsä
pesemällä uusia ajatuksia,
tukahdutamme erilaisuuksia
ja hautaamme vanhoja
ja silti vankkurit
kulkevat riippumatta siitä
mitä kukakin edustaa ja haluaa elämältään
omatuntomme nostaa ja puskee päällään
ja kun menettää jotain
tärkeää elämässään
menettää helposti samalla
perustansa itseensä ja uskoonsa
ja silti meidän
pitäisi olla hauskoja ja
leikkisiä toinen toisillemme
ikävystyttävintä elämässä
on rakentaa muureja ja lakeja
hulluutensa suojaksi
ja sen jälkeen tirkistellä avaimenreiästä,
vaikka lapsi sisimmässämme haluaisi
avata ovia ja kasvaa aikuisuuteen
monet asiat ovat naurettavia,
pelottavia ja synnyttävät
valta ja alistettu yhtälöitä
kun pitäisi jakaa
kaikille samat oikeudet ja vastuun valita
-
olen joskus miettinyt
tuota rakkauden
pakottamisen halua
ja itsepalvontaa
ihmisen tapaa valita
suvaitsevaisuus tai
järjettömistä järjettömin
ollakseen itse säädetty laki
tai senkin yläpuolella
miten rakkaus, valta ja
eliksiiri rakentuvat
samanarvoisuuteen
ihminen sekoillessaan
ymmärtää ja sotkee,
ruumiillistaen seksuaalisuudenkin
omiin hallusinaatioihinsa
ja kuinka nämä
asiat oli käsitelty ja kohdattu,
mutta vain ajatuksen tasolla
eihän kukaan usko
mitään näin julmaa
koskaan
tapahtuvan omalle kohdalle,
todellisuutemme on siloteltu enemmän unelmillemme
-
muistan kuinka
sanoit,
onko minun koskaan pakko valehdella itselleni
voidakseni nukkua yöni
en silloin ymmärtänyt
mitä hiljaa ohi leijunut,
hypoteettiseksi
luulemani kysymys tarkoitti,
mutta
ymmärsin nyt sen olevan sielusi
seinään ripustettu taakka,
jonka olisit jo silloin
halunnut avata ja jakaa kanssani
aseesta otettiin varmistin pois
jo tuolloin
lähellä huippua tuntui,
että jotakin
hajosi liitoksistaan,
jokin menetti voimallisuudessasi tajuntansa
nautintonsa korkeimmassa kohdassa
aivan kuin se liipaisimen painallus
olisi lähettänyt luodin jonka
oli tarkoitus tappaa se
piste siinä mielihyvän keskellä
jotenkin olin varmaan
tulkinnut väärin sen ruumiin ja tunteen
yhteyden,
koska ruumis olikin ottanut vallan
ja halusi nautinnonhalussaan enemmän
kuin mitä tunteen tasolla pystyi antamaan
-
en halua koskaan
unohtaa näitä kokemuksia
niitä hetkiä
jolloin kasvosi olivat
jo liuennet ihanteistaan
ja miten niistä kuvastui tyhjyys,
tietoisuus sielun kuolevaisuudesta
eivätkä ajatuksemme
ymmärtäneet toisistamme
sen enempää kuin
kehon hellä kosketus
halusi punoutua paloistamme
kokonaisuuteen
-
ehkä menneisyyden
sepitteet vääristyvät
silloin kun niistä puuttuu todellinen henki
ja vaikka luulimme kauniin kesäyön puhuvan meille rakkaudesta
silti siinä hetkessä väreili vahva lämpö joka siirtyi iholta toiselle
ja kauempana peltojen päälle oli syntynyt usvaa
ehkä siitäkin olisi herkemmin tunteva voinut päätellä jotain
hengen ja ruumiin kasvoista
huuliin leijailevat huomaamattomat lauseet,
jotka olivat jättäytyneet varjoihinsa koska niitä ei ollut tarkoitettu toisillemme
syksy varistaa
kuin varsa harjansa
kuihtuneet latvuksensa
kaunissointuinen
jakautuminen
loistavan elämyksellisyyden
ja huuruisen syysunelman
ristiriidoissa
tunnetko miten
sydän paisuu ja
puristaa sieluni
rintakehäänsä
muistuttaen miten
siitepöly kutitti nenää
tai kyyhkyset
istuivat kotikuusessa
kujertaen kaukaisuuteen
tai miten
auringon lämpö
lekotteli tuolillaan
tuoksuttaen
multaa ja kasvillisuutta
ajatuksiinsa
-
auringonpaisteen
valumisessa huoneeseen
on samaa tuntua kätesi
kietoutuessa kaulalleni
kurottaen suudelmaa
herättääkseen aamunsa
ilmassa leiju
sellainen pidättyvä
hyväilynmaku,
aamun kalpeita haamuja
odottaen ajatustensa
yhtyä samaan
todellisuuteen
kiintymyksen läikkiä
vartalossa,
korkealentoisuuden
kyky aistia,
että
tiesi kulkee ruumiini läpi
tuntuu hyvältä
voida sanoa ääneen
mitä ajattelee
rakasta tänään
niin paljon kun haluat,
rakasta aurinkoa,
kuumaa kiveä
elämää
kunhan olet ja rakastat
-
tuntui oudolta
kun halusitkin juuri
nyt
paljastaa sisimpääsi
kaikkien vuodenaikojen
aamuna, kun yö
oli jättänyt hyvästinsä
ja ajatusmaailmasi
oli kotiutuneena
aloittanut avaamaan
suojattuja verkkoja
tuntui kuin
ilma olisi ollut sakeanaan
informaatiota
elämäni irrottautui
tietoisuudestaan
voidakseen seurata
sanomaasi,
sen karkeaa muotoa
-
aavistin heti
ettei sanomassa ollut
hempeitä sävyjä
siinä oli jotain
samaa
miten kaunis aamu virittää
tunnelman
viileä
valkoviini viipyilee
ja hieroo makunystyröitä
aivan kuin
kauniissa näyssä
kaksi toisiaan rakastavaa
saavat toisensa
mutta jotenkin
vastakohtaisena kuvaelmana
kauneudelle,
päälaelleen mennessään
meret virtaavat
jokiin
samantekeviin paikkoihin
ja aikoihin
kunhan omahyväisyys ja
tahdon murtuminen,
ja sitä ajava kosto saavat hyvityksensä
-
sanoit
tiedätkö miten
ihminen hurmiossaan
saattaa liukua sivuun ihanteistaan
menettää vaikutusvaltansa
sanojen merkitykseen,
antaa ruumiinsa ja huomaakin
olevansa toisen ympyrään sidottuna
demokratiassa tappion kärsinyt
ei koskaan saisi tuntea pelkoa
ja syyllisyyttä nöyryytettynä olemisesta
voittaneen ihmisen kykyyn
väkivalloin nousta valtaan,
tehdä rakkaudesta ihmiselle vihollinen
aivan kuin joku
eläin voi
höylätä onnellisuutensa
toisen epätoivoon ja henkiseen kuolemaan
-
kiedoin käteni ympärillesi
ja annoin kyynelten
kaivaa uransa poskiltasi
tuli pitkä myötätuntoon
ja lohdullisuuteen
alkanut hiljaisuus
aivan kuin unohdus tai
tapahtumaton uni olisi
ollut helpotus
hetkellisyyden ahdistavuuteen
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
hiljaisuus ja sanaton läsnäolo
ovat joskus hyväksi ihmiselle,
kunnes sanat osaavat
muotoutua
hyvä jumala,
mistä ihmiseen voisi
löytyä inhimillisyys ja
sydämen nöyryys
rakkautta kohtaan
pitääkö kaikki rikkoa
valvovan silmäsi alla,
pitääkö hyväksikäytön
olla ihmistä ympäröivä sallimus
olkoon tuli kanssasi,
mutta
älä anna ihmisen
sielun palaa karrelle
ja katso tätä
lähimmäiseni sielun
kulottunutta pintaa
katso näitä
kasvoja, katso
sen tuhopolttajan sieluun
ja kerro miksi
miksi se käärme povellasi
on myrkky, joka
ei polta kantajaansa
miksi henkinen
kuolema kantaa satonsa
ihmisessä,
joka ei ymmärrä petoa
ihmisen kykyä
ampua aseella,
joka jättää pysyvän vamman hänen sieluunsa
ja jos ihmisen sielu palaa
se menettää tahtonsa
-
tiedänhän minä
senkin
ettei elämää voi estää tapahtumasta
kuinka meissä
on
tietotuus ja totuus
usko rakkauteen,
jos vaalimme ja
tunnustamme sen olemassaolon
rakastaessamme itseämme
rakastamme elämää ja toisiamme
kuljemme äänettömistä ovista
aina siihen asti kunnes
joku rikkoo sen kauniin harmonian
tehden meistä yksinäisiä,
riivattuja pahojen
henkien pesiä
omissa silmissämme
alhaisempia luontokappaleita,
joilla ei ole nautintoaineille sopivaa elämänkatsomusta
arvottomuus on kauhea tunne kantaa,
asua ilotalossa, jossa ei ole iloa eikä
rakkautta
ja eihän meidän ole tarkoitus
lyödä niitä nauloja ristiimme,
käsiin ja jalkoihin
vaan ymmärtää totuus,
armonsa rakastaa rakkaudella
-
mitä tehdä
tilanteessa, jossa
ihmisen sielu
pahoinpidelty,
ruoskittu ja syljetty
ihminen joka
on turvautunut
ihmiseen kuin lapsi
haluten rakkautta
ja joutuukin
itkemään toisten nauraessa
värisevän onneton häpeä sisuksissaan
miten se murtaa ja alistaa
polttavan auringon alle
ratsastaa päivästä toiseen
yönsä helvettinsä läpi
-
riisuminen ja
pukeutuminen
ihmisen elämässä
muuttuu usein kiihkeästä
kokemuksesta
mauttomaan toimitukseen
jonkun täytyy nähdä
tämä toimitus
ollakseen varma
alastomuudesta
jotain sisimmässään
ei ollut riittävän
todellista ja jännittävää
jotain puuttuu,
jokin sumuinen käsitys
ajaa viettejään
pelko ja
hyväksymisen puute
ajaa ihmisen
väkivaltaan,
pakkomielle naamioi
tarkoitusperät punahilkan vaatteisiin
sillä erolla, että
syödyksi tulee
elämän kauneimmat asiat
voimalla, joka
alistaa ja korreloi
saatua kasvatusta
ja pahaa oloa, josta on puuttunut oikea rakkaus
-
palaan takaisin siihen
alkuun, jossa
aamu ja perhoset liitelivät
edelliseen kesään,
siihen samaan aurinkoon ja lämpöön
aikaan ennen ajanlaskumme pysähtymistä
-
luonto murtautuu esiin
kevään vaipastaan,
sulamattomat sirpaleet
talvea asettuvat
pihamaalle auringon
säteiden polttamiksi
en uskaltanut
katsoa häneen,
myöskään pystymättä
lukemaan ajatuksiaan
tai kuulemaan sanojensa merkityksiä
ja silti tunsin hänen
tietävän itsestäni
taas enemmän kuin
mitä minä tunnen sisintäni
myös asioita,
jotka olin piilottanut
syvälle sieluuni
syvälle uponneiden virtoihin ja
nyt hän vei minut
kuin lapsen niiden
muistojen lähteille
jokainen katse
tuntui hipaisevan lisää ajatuksiani
sillä on kuitenkin aina
merkitystä käsitteleekö
kehoa, tunnetta
vai niiden yhdistelmiä
vai kävelyttääkö vain läpi
ja kiirehtii jo seuraavaan hetkeen
saadakseen haluamansa
-
jotenkin ajattelin
ajatusten sopivan hyvin juttuun
samoin muodon ja
kielen taju sopivat erinomaisesti
en vain käsittänyt
silloin alkuun
niitä kasvojesi tyhjyyksiä,
sekoittaessani tyyneyden
jonkinlaiseen kaipaukseen
mutta
unelmia se synnytti,
vanoja joita halusin seurata
ymmärtääkseni
suhteeni toiseen ihmiseen
lähimmäisenä
seuralaisena tai samantekevyytenä
kunnes toisin todistetaan
-
vapaa ihminen
kääntyy ennemmin tai
myöhemmin jonkinlaiseen
uskomukseen tai
kääriytyy ja seuraa lankaa
jonka uskoo
elämänkatsomuksensa mukaiseksi
siteeksi ympäristöönsä
pesemällä uusia ajatuksia,
tukahdutamme erilaisuuksia
ja hautaamme vanhoja
ja silti vankkurit
kulkevat riippumatta siitä
mitä kukakin edustaa ja haluaa elämältään
omatuntomme nostaa ja puskee päällään
ja kun menettää jotain
tärkeää elämässään
menettää helposti samalla
perustansa itseensä ja uskoonsa
ja silti meidän
pitäisi olla hauskoja ja
leikkisiä toinen toisillemme
ikävystyttävintä elämässä
on rakentaa muureja ja lakeja
hulluutensa suojaksi
ja sen jälkeen tirkistellä avaimenreiästä,
vaikka lapsi sisimmässämme haluaisi
avata ovia ja kasvaa aikuisuuteen
monet asiat ovat naurettavia,
pelottavia ja synnyttävät
valta ja alistettu yhtälöitä
kun pitäisi jakaa
kaikille samat oikeudet ja vastuun valita
-
olen joskus miettinyt
tuota rakkauden
pakottamisen halua
ja itsepalvontaa
ihmisen tapaa valita
suvaitsevaisuus tai
järjettömistä järjettömin
ollakseen itse säädetty laki
tai senkin yläpuolella
miten rakkaus, valta ja
eliksiiri rakentuvat
samanarvoisuuteen
ihminen sekoillessaan
ymmärtää ja sotkee,
ruumiillistaen seksuaalisuudenkin
omiin hallusinaatioihinsa
ja kuinka nämä
asiat oli käsitelty ja kohdattu,
mutta vain ajatuksen tasolla
eihän kukaan usko
mitään näin julmaa
koskaan
tapahtuvan omalle kohdalle,
todellisuutemme on siloteltu enemmän unelmillemme
-
muistan kuinka
sanoit,
onko minun koskaan pakko valehdella itselleni
voidakseni nukkua yöni
en silloin ymmärtänyt
mitä hiljaa ohi leijunut,
hypoteettiseksi
luulemani kysymys tarkoitti,
mutta
ymmärsin nyt sen olevan sielusi
seinään ripustettu taakka,
jonka olisit jo silloin
halunnut avata ja jakaa kanssani
aseesta otettiin varmistin pois
jo tuolloin
lähellä huippua tuntui,
että jotakin
hajosi liitoksistaan,
jokin menetti voimallisuudessasi tajuntansa
nautintonsa korkeimmassa kohdassa
aivan kuin se liipaisimen painallus
olisi lähettänyt luodin jonka
oli tarkoitus tappaa se
piste siinä mielihyvän keskellä
jotenkin olin varmaan
tulkinnut väärin sen ruumiin ja tunteen
yhteyden,
koska ruumis olikin ottanut vallan
ja halusi nautinnonhalussaan enemmän
kuin mitä tunteen tasolla pystyi antamaan
-
en halua koskaan
unohtaa näitä kokemuksia
niitä hetkiä
jolloin kasvosi olivat
jo liuennet ihanteistaan
ja miten niistä kuvastui tyhjyys,
tietoisuus sielun kuolevaisuudesta
eivätkä ajatuksemme
ymmärtäneet toisistamme
sen enempää kuin
kehon hellä kosketus
halusi punoutua paloistamme
kokonaisuuteen
-
ehkä menneisyyden
sepitteet vääristyvät
silloin kun niistä puuttuu todellinen henki
ja vaikka luulimme kauniin kesäyön puhuvan meille rakkaudesta
silti siinä hetkessä väreili vahva lämpö joka siirtyi iholta toiselle
ja kauempana peltojen päälle oli syntynyt usvaa
ehkä siitäkin olisi herkemmin tunteva voinut päätellä jotain
hengen ja ruumiin kasvoista
huuliin leijailevat huomaamattomat lauseet,
jotka olivat jättäytyneet varjoihinsa koska niitä ei ollut tarkoitettu toisillemme
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=wEJUliK-uY0
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakasta tänään
-kunhan olet ja rakastat
-kait se on terveen ihmisen merkki, mutta haavoja on kaikilla.
Sivut