Tänään tuntuu taas
olevan mielihalujeni
taksvärkkipäivä
tienviitoinaan
aistien maailma tai
hautakivien hiljaisuuden
kyky armahtaa myötätunnossaan
koskemattomuuden tapa
riisua naamionsa,
halutessani katsoa
taas halujeni lävitse
hehkuvaa hypnoosiaan,
miten sen aistillisuus
kietoutuu kaikkein
syvimpiin säkeisiin
ihmisen sensuaalisuuden
pintaa hipoviin tunnustuksiin,
miten se sykkii
siinä rehellisyyden nimessä
kiehtovuudessa
merkkinä kurjuudestamme
vain syttyneet ja sammuneet
tuoksujen jäännökset
näkömuistini lokeroissa
valmiina tulvimaan
pimeältä sisäpinnaltaan
kohti siunattua
ajan ja paikan
luomaa anteliaisuutta
-
eikä kyse ole
vain intohimon rippeiden
värähdellä
avatessani kaikki
säteiden hiputkin
ääriään myöden
ollakseni poltteeni
keskipisteessä,
polttavan mielen
tavassa riisua
sydämensä
sieluni lumoukseen
aivan kuin se
räjäyttäisi unenomaisen
tavoitteellisuuden
utuisen kaksiulotteisuuden
lähemmäs kolmiulotteiseen
maailmaan
sekoittaen mystisyyteni
saavuttamattomaan,
vastakohtaisuuksien polttopisteen
yön ja päivän
taittamaan prismaan,
jossa ruumiini ja
sieluni halut ja anomukset,
elämän esteellisyys
koskettelivat toisiaan
jakaantuneessa maailmassaan
-
siinä on jotain samaa
kuin antaisi yksinäisen
tyydytyksen
purkaa räjähteensä
kiertäessään kuviaan
hekumaan,
pelkääkin elämän ja
jumalan kostavan
opetetun syyn ja seurauksen
kasvattaa karvoja käsiimme
pelon takoa takaraivoon
sykkeen, joka
alistaa meidät
kuuliaisuuteen ja
sielulliseen korroosioon
piilottaen valon pimeydeltä
tehdessään mitättömistä synneistäni
todellisuudelle vääristyneen kuvan
liian julmia
ulottuvuuksia edes
kauniin rukouksen yltää
ja pelastaa peloteltu kosketus
-
rohkeimmat kysyvät
aina alkuun hintaa
todellisuuden vaatiessa
aina oikeutustaan,
elämän pistää tikari
sydämeesi ja
pistettyyn eläimeen
repien tunnepitoisen
ajatusmaailman,
vetäen naruja
toivoen niissä asuvan
kompromissin
muuttuvan kohtaloaan
jokaisen syöksyä
omalta vuoreltaan ja
toivoen putoavansa
herkkäliikkeisyyteen tai
tyydyttyneisyyden tapaan
valuttaa rauha sielulleen
-
elämän silmä
tarkkailee meitä,
naamioidut tuomarit
pitävät meitä liassaan
imuroivat
kauneutemme valoisuuden,
onnellisuutemme
sieluttomuuden tyhjöön
siellä se kaunokainen
makaa koskemattomuudessa
ihanan tuoksun ympäröimänä
sykkivän vereni kaiuin hengittää
kaikkia niitä kohoumia,
niitä säkeitä, jotka luettuamme
varistamme sisuksiimme ja
kuinka ne laskeutuvat
intohimoomme
tehden meistä kerjäläisiä,
salaperäisten barrikadien petoja
oman halumme sokaista
yksittäisistä kuvista
muodostetun todellisuuden
liikkumattomuuteen
auringon säteen liukua
silkkilangan tapaan ja
laulaa laulunsa
raakaan lihallisuuteensa
täyteen kirjoitetut
arkit täynnä tunteikkuutta
ja rivien väliin kätkettyjä toiveitaan
-
juon kaiken tyhjäksi
meidät on valittu
tuntemaan elämä,
ilon jokainen pisara
sitä silmän
tuijottamaa onnellisuutta
sitä jokaisessa asuvien
sisimpien juurien tapaa
vietellä meidät
nautinnollisuuteen
toisen ruoka
on toisen himokuuden kuilu,
kaunokirjaimen sanoma
aurinko huulillaan
tai paljastaessaan
juurensa kohti kouristavaa
tunteellisuutta,
ymmärtää tietoisuuden
kyvyn tunkeutua
ja yrittää siirtää
sitä tuntemaansa hetkeä
sylissään eteenpäin
kohti ihmisen hulluuden
tasannetta,
sitä kohtaa,
joka vapauttaa meidät
tietoisuudesta
kaikesta mitä järkemme ja
opetuksemme ovat varoitelleet
päästäksemme varmuuden ja
rohkeuden pisteeseen,
lihalliseen tai sielulliseen ruokahaluun
koska siinä on
tulevaisuus,
aika
johon tunteemme virtaavat,
kun ne painautuvat kasvojamme vasten
ajattelumme tiedostamattomaan osaan
siihen haluavaan puoleesi
ja katso miten kauniisti niihin kirjoitetaankaan
-
aurinko tekee
kierroksensa vuodesta
toiseen,
jokaisen päivän
alkaa valolla
jokaisessa meissä
asuu mielihyvä, joka
kiertää meitä
tarttuakseen, jos sen
osoitamme ja
annamme laskeutua
me ajamme
päiviemme murheita
kuin muuta riistaa ei olisi,
muita valoisia
aistillisuuden ikkunoita
ne kaikki elävät
meissä
kunhan vain tunnustamme uskontomme
intohimoisen
elävän sielumme ihmisessä,
meissä asuvan pyörteen
asettua kartaksi toinen toisiimme
-
tunneko miten
olet juuri
pyöritellyt itseäsi
intohimoani vasten
astunut pidättyvyyteni
juureen,
sydämeni kiihkeimpään huutoon
ollaksesi seireeni
venyvän aikaetäisyyden
välimaastossa
stereotypia, joka
loihtii vangilleen vapauden,
kielen soida selkäytimellään
-
tunnetko miten raapaisit
tulta,
annoit liekkisi polttaa pimeyden
tuulen, joka
vaikuttaa ajatuksiini,
kietoo sumuni kaipauksen
lähemmäs hellyytesi vuoria
sanoja, jotka
sytyttävät koko tienoon ja
suudellessa ne piirtävät
uusia sydämiä
uusia rajaviivoja
eläimellisen osan
ja kauneuden yhtyä
haparointimme sokeudessa
-
tehdä kasvottomista
näkeviä ikkunoita
saavuttamattoman
tavoittamisen mahdollisuuden
sytyttää tyydytyksiä,
jotka ovat
elämän sietämättömyydestä juopuneille tarkoitettuja
-
meille jotka
olemme todistajia
persoonalisuutemme auran kykyyn
tehdä meistä
näkyviä sieluillemme
elämästä väriseviä kuuluvia kuolemattomuudellemme
olevan mielihalujeni
taksvärkkipäivä
tienviitoinaan
aistien maailma tai
hautakivien hiljaisuuden
kyky armahtaa myötätunnossaan
koskemattomuuden tapa
riisua naamionsa,
halutessani katsoa
taas halujeni lävitse
hehkuvaa hypnoosiaan,
miten sen aistillisuus
kietoutuu kaikkein
syvimpiin säkeisiin
ihmisen sensuaalisuuden
pintaa hipoviin tunnustuksiin,
miten se sykkii
siinä rehellisyyden nimessä
kiehtovuudessa
merkkinä kurjuudestamme
vain syttyneet ja sammuneet
tuoksujen jäännökset
näkömuistini lokeroissa
valmiina tulvimaan
pimeältä sisäpinnaltaan
kohti siunattua
ajan ja paikan
luomaa anteliaisuutta
-
eikä kyse ole
vain intohimon rippeiden
värähdellä
avatessani kaikki
säteiden hiputkin
ääriään myöden
ollakseni poltteeni
keskipisteessä,
polttavan mielen
tavassa riisua
sydämensä
sieluni lumoukseen
aivan kuin se
räjäyttäisi unenomaisen
tavoitteellisuuden
utuisen kaksiulotteisuuden
lähemmäs kolmiulotteiseen
maailmaan
sekoittaen mystisyyteni
saavuttamattomaan,
vastakohtaisuuksien polttopisteen
yön ja päivän
taittamaan prismaan,
jossa ruumiini ja
sieluni halut ja anomukset,
elämän esteellisyys
koskettelivat toisiaan
jakaantuneessa maailmassaan
-
siinä on jotain samaa
kuin antaisi yksinäisen
tyydytyksen
purkaa räjähteensä
kiertäessään kuviaan
hekumaan,
pelkääkin elämän ja
jumalan kostavan
opetetun syyn ja seurauksen
kasvattaa karvoja käsiimme
pelon takoa takaraivoon
sykkeen, joka
alistaa meidät
kuuliaisuuteen ja
sielulliseen korroosioon
piilottaen valon pimeydeltä
tehdessään mitättömistä synneistäni
todellisuudelle vääristyneen kuvan
liian julmia
ulottuvuuksia edes
kauniin rukouksen yltää
ja pelastaa peloteltu kosketus
-
rohkeimmat kysyvät
aina alkuun hintaa
todellisuuden vaatiessa
aina oikeutustaan,
elämän pistää tikari
sydämeesi ja
pistettyyn eläimeen
repien tunnepitoisen
ajatusmaailman,
vetäen naruja
toivoen niissä asuvan
kompromissin
muuttuvan kohtaloaan
jokaisen syöksyä
omalta vuoreltaan ja
toivoen putoavansa
herkkäliikkeisyyteen tai
tyydyttyneisyyden tapaan
valuttaa rauha sielulleen
-
elämän silmä
tarkkailee meitä,
naamioidut tuomarit
pitävät meitä liassaan
imuroivat
kauneutemme valoisuuden,
onnellisuutemme
sieluttomuuden tyhjöön
siellä se kaunokainen
makaa koskemattomuudessa
ihanan tuoksun ympäröimänä
sykkivän vereni kaiuin hengittää
kaikkia niitä kohoumia,
niitä säkeitä, jotka luettuamme
varistamme sisuksiimme ja
kuinka ne laskeutuvat
intohimoomme
tehden meistä kerjäläisiä,
salaperäisten barrikadien petoja
oman halumme sokaista
yksittäisistä kuvista
muodostetun todellisuuden
liikkumattomuuteen
auringon säteen liukua
silkkilangan tapaan ja
laulaa laulunsa
raakaan lihallisuuteensa
täyteen kirjoitetut
arkit täynnä tunteikkuutta
ja rivien väliin kätkettyjä toiveitaan
-
juon kaiken tyhjäksi
meidät on valittu
tuntemaan elämä,
ilon jokainen pisara
sitä silmän
tuijottamaa onnellisuutta
sitä jokaisessa asuvien
sisimpien juurien tapaa
vietellä meidät
nautinnollisuuteen
toisen ruoka
on toisen himokuuden kuilu,
kaunokirjaimen sanoma
aurinko huulillaan
tai paljastaessaan
juurensa kohti kouristavaa
tunteellisuutta,
ymmärtää tietoisuuden
kyvyn tunkeutua
ja yrittää siirtää
sitä tuntemaansa hetkeä
sylissään eteenpäin
kohti ihmisen hulluuden
tasannetta,
sitä kohtaa,
joka vapauttaa meidät
tietoisuudesta
kaikesta mitä järkemme ja
opetuksemme ovat varoitelleet
päästäksemme varmuuden ja
rohkeuden pisteeseen,
lihalliseen tai sielulliseen ruokahaluun
koska siinä on
tulevaisuus,
aika
johon tunteemme virtaavat,
kun ne painautuvat kasvojamme vasten
ajattelumme tiedostamattomaan osaan
siihen haluavaan puoleesi
ja katso miten kauniisti niihin kirjoitetaankaan
-
aurinko tekee
kierroksensa vuodesta
toiseen,
jokaisen päivän
alkaa valolla
jokaisessa meissä
asuu mielihyvä, joka
kiertää meitä
tarttuakseen, jos sen
osoitamme ja
annamme laskeutua
me ajamme
päiviemme murheita
kuin muuta riistaa ei olisi,
muita valoisia
aistillisuuden ikkunoita
ne kaikki elävät
meissä
kunhan vain tunnustamme uskontomme
intohimoisen
elävän sielumme ihmisessä,
meissä asuvan pyörteen
asettua kartaksi toinen toisiimme
-
tunneko miten
olet juuri
pyöritellyt itseäsi
intohimoani vasten
astunut pidättyvyyteni
juureen,
sydämeni kiihkeimpään huutoon
ollaksesi seireeni
venyvän aikaetäisyyden
välimaastossa
stereotypia, joka
loihtii vangilleen vapauden,
kielen soida selkäytimellään
-
tunnetko miten raapaisit
tulta,
annoit liekkisi polttaa pimeyden
tuulen, joka
vaikuttaa ajatuksiini,
kietoo sumuni kaipauksen
lähemmäs hellyytesi vuoria
sanoja, jotka
sytyttävät koko tienoon ja
suudellessa ne piirtävät
uusia sydämiä
uusia rajaviivoja
eläimellisen osan
ja kauneuden yhtyä
haparointimme sokeudessa
-
tehdä kasvottomista
näkeviä ikkunoita
saavuttamattoman
tavoittamisen mahdollisuuden
sytyttää tyydytyksiä,
jotka ovat
elämän sietämättömyydestä juopuneille tarkoitettuja
-
meille jotka
olemme todistajia
persoonalisuutemme auran kykyyn
tehdä meistä
näkyviä sieluillemme
elämästä väriseviä kuuluvia kuolemattomuudellemme
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=v1snipxn2RY
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tätä jäin miettimään.
Hienoa tekstiä taas sulla.
Sivut