Tehdään jotain kaunista

kesä tuntuu menneen,
syksy varistaa
kuin varsa harjansa
kuihtuneet latvuksensa
 
kaunissointuinen
jakautuminen
loistavan elämyksellisyyden
ja huuruisen syysunelman
ristiriidoissa
 
tunnetko miten
sydän paisuu ja
puristaa sieluni
rintakehäänsä
 
muistuttaen miten
siitepöly kutitti nenää
tai kyyhkyset
istuivat kotikuusessa
kujertaen kaukaisuuteen
 
tai miten
auringon lämpö
lekotteli tuolillaan
tuoksuttaen
multaa ja kasvillisuutta
ajatuksiinsa
 
-
 
auringonpaisteen
valumisessa huoneeseen
on samaa tuntua kätesi
kietoutuessa kaulalleni
kurottaen suudelmaa
herättääkseen aamunsa
 
ilmassa leiju
sellainen pidättyvä
hyväilynmaku,
aamun kalpeita haamuja
odottaen ajatustensa
yhtyä samaan
todellisuuteen
 
kiintymyksen läikkiä
vartalossa,
korkealentoisuuden
kyky aistia,
että
tiesi kulkee ruumiini läpi
 
tuntuu hyvältä
voida sanoa ääneen
mitä ajattelee
 
rakasta tänään
niin paljon kun haluat,
rakasta aurinkoa,
kuumaa kiveä
elämää
kunhan olet ja rakastat
 
-
 
tuntui oudolta
kun halusitkin juuri
nyt
paljastaa sisimpääsi
 
kaikkien vuodenaikojen
aamuna, kun yö
oli jättänyt hyvästinsä
 
ja ajatusmaailmasi
oli kotiutuneena
aloittanut avaamaan
suojattuja verkkoja
 
tuntui kuin
ilma olisi ollut sakeanaan
informaatiota
 
elämäni irrottautui
tietoisuudestaan
voidakseen seurata
sanomaasi,
sen karkeaa muotoa
 
-
 
aavistin heti
ettei sanomassa ollut
hempeitä sävyjä
 
siinä oli jotain
samaa
miten kaunis aamu virittää
tunnelman
 
viileä
valkoviini viipyilee
ja hieroo makunystyröitä
aivan kuin
kauniissa näyssä
kaksi toisiaan rakastavaa
saavat toisensa
 
mutta jotenkin
vastakohtaisena kuvaelmana
kauneudelle,
päälaelleen mennessään
meret virtaavat
jokiin
 
samantekeviin paikkoihin
ja aikoihin
kunhan omahyväisyys ja
tahdon murtuminen,
ja sitä ajava kosto saavat hyvityksensä
 
-
 
sanoit
 
tiedätkö miten
ihminen hurmiossaan
saattaa liukua sivuun ihanteistaan
 
menettää vaikutusvaltansa
sanojen merkitykseen,
antaa ruumiinsa ja huomaakin
olevansa toisen ympyrään sidottuna
 
demokratiassa tappion kärsinyt
ei koskaan saisi tuntea pelkoa
ja syyllisyyttä nöyryytettynä olemisesta
 
voittaneen ihmisen kykyyn
väkivalloin nousta valtaan,
tehdä rakkaudesta ihmiselle vihollinen
 
aivan kuin joku
eläin voi
höylätä onnellisuutensa
toisen epätoivoon ja henkiseen kuolemaan
 
-
kiedoin käteni ympärillesi
ja annoin kyynelten
kaivaa uransa poskiltasi
 
tuli pitkä myötätuntoon
ja lohdullisuuteen
alkanut hiljaisuus
 
aivan kuin unohdus tai
tapahtumaton uni olisi
ollut helpotus
hetkellisyyden ahdistavuuteen
 
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
hiljaisuus ja sanaton läsnäolo
ovat joskus hyväksi ihmiselle,
kunnes sanat osaavat
muotoutua
 
hyvä jumala,
 
mistä ihmiseen voisi
löytyä inhimillisyys ja
sydämen nöyryys
rakkautta kohtaan
 
pitääkö kaikki rikkoa
valvovan silmäsi alla,
pitääkö hyväksikäytön
olla ihmistä ympäröivä sallimus
 
olkoon tuli kanssasi,
mutta
älä anna ihmisen
sielun palaa karrelle
 
ja katso tätä
lähimmäiseni sielun
kulottunutta pintaa
 
katso näitä
kasvoja, katso
sen tuhopolttajan sieluun
ja kerro miksi
 
miksi se käärme povellasi
on myrkky, joka
ei polta kantajaansa
 
miksi henkinen
kuolema kantaa satonsa
ihmisessä,
joka ei ymmärrä petoa
 
ihmisen kykyä
ampua aseella,
joka jättää pysyvän vamman hänen sieluunsa
 
ja jos ihmisen sielu palaa
se menettää tahtonsa
 
-
 
tiedänhän minä
senkin
ettei elämää voi estää tapahtumasta
 
kuinka meissä
on
tietotuus ja totuus
usko rakkauteen,
jos vaalimme ja
tunnustamme sen olemassaolon
 
rakastaessamme itseämme
rakastamme elämää ja toisiamme
 
kuljemme äänettömistä ovista
aina siihen asti kunnes
joku rikkoo sen kauniin harmonian
 
tehden meistä yksinäisiä,
riivattuja pahojen
henkien pesiä
omissa silmissämme
 
alhaisempia luontokappaleita,
joilla ei ole nautintoaineille sopivaa elämänkatsomusta
 
arvottomuus on kauhea tunne kantaa,
asua ilotalossa, jossa ei ole iloa eikä
rakkautta
 
ja eihän meidän ole tarkoitus
lyödä niitä nauloja ristiimme,
käsiin ja jalkoihin
vaan ymmärtää totuus,
armonsa rakastaa rakkaudella
 
-
 
mitä tehdä
tilanteessa, jossa
ihmisen sielu
pahoinpidelty,
ruoskittu ja syljetty
 
ihminen joka
on turvautunut
ihmiseen kuin lapsi
haluten rakkautta
 
ja joutuukin
itkemään toisten nauraessa
värisevän onneton häpeä sisuksissaan
 
miten se murtaa ja alistaa
polttavan auringon alle
ratsastaa päivästä toiseen
yönsä helvettinsä läpi
 
-
 
riisuminen ja
pukeutuminen
ihmisen elämässä
muuttuu usein kiihkeästä
kokemuksesta
 
mauttomaan toimitukseen
 
jonkun täytyy nähdä
tämä toimitus
ollakseen varma
alastomuudesta
 
jotain sisimmässään
ei ollut riittävän
todellista ja jännittävää
 
jotain puuttuu,
jokin sumuinen käsitys
ajaa viettejään
 
pelko ja
hyväksymisen puute
ajaa ihmisen
väkivaltaan,
pakkomielle naamioi
tarkoitusperät punahilkan vaatteisiin
 
sillä erolla, että
syödyksi tulee
elämän kauneimmat asiat
 
voimalla, joka
alistaa ja korreloi
saatua kasvatusta
ja pahaa oloa, josta on puuttunut oikea rakkaus
 
-
 
palaan takaisin siihen
alkuun, jossa
aamu ja perhoset liitelivät
 
edelliseen kesään,
siihen samaan aurinkoon ja lämpöön
aikaan ennen ajanlaskumme pysähtymistä
 
-
 
luonto murtautuu esiin
kevään vaipastaan,
sulamattomat sirpaleet
talvea asettuvat
pihamaalle auringon
säteiden polttamiksi
 
en uskaltanut
katsoa häneen,
myöskään pystymättä
lukemaan ajatuksiaan
tai kuulemaan sanojensa merkityksiä
 
ja silti tunsin hänen
tietävän itsestäni
taas enemmän kuin
mitä minä tunnen sisintäni
 
myös asioita,
jotka olin piilottanut
syvälle sieluuni
 
syvälle uponneiden virtoihin ja
nyt hän vei minut
kuin lapsen niiden
muistojen lähteille
 
jokainen katse
tuntui hipaisevan lisää ajatuksiani
 
sillä on kuitenkin aina
merkitystä käsitteleekö
kehoa, tunnetta
vai niiden yhdistelmiä
 
vai kävelyttääkö vain läpi
ja kiirehtii jo seuraavaan hetkeen
saadakseen haluamansa
 
-
 
jotenkin ajattelin
ajatusten sopivan hyvin juttuun
 
samoin muodon ja
kielen taju sopivat erinomaisesti
 
en vain käsittänyt
silloin alkuun
niitä kasvojesi tyhjyyksiä,
sekoittaessani tyyneyden
jonkinlaiseen kaipaukseen
 
mutta
unelmia se synnytti,
vanoja joita halusin seurata
 
ymmärtääkseni
suhteeni toiseen ihmiseen
lähimmäisenä
seuralaisena tai samantekevyytenä
kunnes toisin todistetaan
 
-
 
vapaa ihminen
kääntyy ennemmin tai
myöhemmin jonkinlaiseen
uskomukseen tai
kääriytyy ja seuraa lankaa
jonka uskoo
elämänkatsomuksensa mukaiseksi
siteeksi ympäristöönsä
 
pesemällä uusia ajatuksia,
tukahdutamme erilaisuuksia
ja hautaamme vanhoja
 
ja silti vankkurit
kulkevat riippumatta siitä
mitä kukakin edustaa ja haluaa elämältään
 
omatuntomme nostaa ja puskee päällään
ja kun menettää jotain
tärkeää elämässään
menettää helposti samalla
perustansa itseensä ja uskoonsa
 
ja silti meidän
pitäisi olla hauskoja ja
leikkisiä toinen toisillemme
 
ikävystyttävintä elämässä
on rakentaa muureja ja lakeja
hulluutensa suojaksi
ja sen jälkeen tirkistellä avaimenreiästä,
vaikka lapsi sisimmässämme haluaisi
avata ovia ja kasvaa aikuisuuteen
 
monet asiat ovat naurettavia,
pelottavia ja synnyttävät
valta ja alistettu yhtälöitä
kun pitäisi jakaa
kaikille samat oikeudet ja vastuun valita
 
-
 
olen joskus miettinyt
tuota rakkauden
pakottamisen halua
ja itsepalvontaa
 
ihmisen tapaa valita
suvaitsevaisuus tai
järjettömistä järjettömin
ollakseen itse säädetty laki
tai senkin yläpuolella
 
miten rakkaus, valta ja
eliksiiri rakentuvat
samanarvoisuuteen
 
ihminen sekoillessaan
ymmärtää ja sotkee,
ruumiillistaen seksuaalisuudenkin
omiin hallusinaatioihinsa
 
ja kuinka nämä
asiat oli käsitelty ja kohdattu,
mutta vain ajatuksen tasolla
 
eihän kukaan usko
mitään näin julmaa
koskaan
tapahtuvan omalle kohdalle,
 
todellisuutemme on siloteltu enemmän unelmillemme
 
-
 
muistan kuinka
sanoit,
onko minun koskaan pakko valehdella itselleni
voidakseni nukkua yöni
 
en silloin ymmärtänyt
mitä hiljaa ohi leijunut,
hypoteettiseksi
luulemani kysymys tarkoitti,
mutta
ymmärsin nyt sen olevan sielusi
seinään ripustettu taakka,
jonka olisit jo silloin
halunnut avata ja jakaa kanssani
 
aseesta otettiin varmistin pois
jo tuolloin
lähellä huippua tuntui,
että jotakin
hajosi liitoksistaan,
jokin menetti voimallisuudessasi tajuntansa
nautintonsa korkeimmassa kohdassa
aivan kuin se liipaisimen painallus
olisi lähettänyt luodin jonka
oli tarkoitus tappaa se
piste siinä mielihyvän keskellä
 
jotenkin olin varmaan
tulkinnut väärin sen ruumiin ja tunteen
yhteyden,
koska ruumis olikin ottanut vallan
ja halusi nautinnonhalussaan enemmän
kuin mitä tunteen tasolla pystyi antamaan
 
-
 
en halua koskaan
unohtaa näitä kokemuksia
 
niitä hetkiä
jolloin kasvosi olivat
jo liuennet ihanteistaan
 
ja miten niistä kuvastui tyhjyys,
tietoisuus sielun kuolevaisuudesta
 
eivätkä ajatuksemme 
ymmärtäneet toisistamme
sen enempää kuin
kehon hellä kosketus
halusi punoutua paloistamme
kokonaisuuteen
 
-
 
ehkä menneisyyden
sepitteet vääristyvät
silloin kun niistä puuttuu todellinen henki
 
ja vaikka luulimme kauniin kesäyön puhuvan meille rakkaudesta
 
silti siinä hetkessä väreili vahva lämpö joka siirtyi iholta toiselle
ja kauempana peltojen päälle oli syntynyt usvaa
 
ehkä siitäkin olisi herkemmin tunteva voinut päätellä jotain
 
hengen ja ruumiin kasvoista
huuliin leijailevat huomaamattomat lauseet,
jotka olivat jättäytyneet varjoihinsa koska niitä ei ollut tarkoitettu toisillemme