Iltahämärän hetket
venyvät,
elokuu on
muuttanut ne
syksyn sineen
riikinkukon
levittäytyessä
koko pyrstönsä
voimalla,
kukintojen karistessa
tuhkansa maahan
jäljelle jääneiden
pitkien varsien
heiluessa voimakkaan
sinisessä tähtisateessa
muistin hiipuessa,
sopeutuessa ja
mukautuessa luonnon
vajavaisuuteen pitää
kukoistus varjeluksessaan
ajan kuluessa
huomaamattomasti,
koskettamatta ja
silti iltojen sini
liikkui romanttisessa
illuusiossaan
hauraina ja herkkinä
ajatuksina,
ymmärtäen millainen
voima niissä asustaa
puhumalla totta
tai uskottelemalla
lumoutuneen hurmoksen
liekkien leimun
tulkitsevan ilmeitä
tahtovan inhimillisyytensä
koskettavan kaikessa
voimallisuudessaan kaikkea
kielletyksi julistettua
majesteetillisen ylvästä
vartaloa,
uhkeaa suloa ja
syheröisen pehmeää
tukkaa
askelman kerrallaan
viekoitellessa
saadessaan
erottamattomasti yhteen
ystävyyden pyhän
intohimon ja
nuoren
nimettömän
kodittomuuden
poven kuohuvan
liikkeen ja
sydämellisen hymy,
jonka jumala on
suonut täydellisyyttä
hakiessaan
ottaessaan huostaansa
nälkiintyneen koiran,
joka tahtoisi palasensa
rakkaudesta
äänettömyyden enteestä,
joka kertoo
jonkin lähestyvän
kumartuneiden
vartaloiden suoristuessa,
laskiessaan sormenpäänsä ja
ojentaessaan kämmenensä
kiemurrellen,
raapien kaulaa ja
vuoroin karkeaa tai
hienostunutta käytöstä
äänettömyyttä, joka
kissan notkeudella
etsi pakotietä
pitkään ja
läpitunkevaan huutoon
kietoutuessaan tuoksuvaan
vartaloon,
metsästäjän sylissä
lepäävään maailmaan
yrittäen taistella
nousevaa hyvänolon
tunnetta vastaan
rakkauden ruumiillisuutta,
joka antautumisessaan
ja mieltymyksissään antaa
märkyyden juosta
yhtä runsaana kuin
sylki, joka
kastelee kiihottuneen
luomalla
itsensä uudelleen
tuntemattoman
nautinnon
alueen, jota
mielikuvitus ruokki
rohkeudellaan
huulen liike
huulta vasten,
tungos joka
nielaisee koko
komeuden
ojentuen
haaksirikkoutuneen
tavoin kohti
onnen luvattua
lempeää rantaa
tänä syksyisenä
lumottuna yönä,
jolloin rikkaus
on verhottu
ihmisen
mieikuvituksellisuuteen
suoraviivaisiin leikkeihin,
joissa sydän
vieroitetaan unelmistaan,
seuraelämänsä
käsikirjasta
luomalla kauneuden,
joka vaeltaa
maan pinnalla ja
pettää kuoleman
kapinoimalla kaikkea
kuviteltua ja kammottua
soutamalla sormet
puristettuna maston
ympäristössä
uskomalla vähemmän
ja nähden selvemmin
kehonsa oikeudet
elämän tarkoituksen
ja asymmetrian
naisen ja miehen
tarjoamissa vartaloissa
olemalla ele,
uni olkaa vasten
hiipuen iltojen
sineen
olemattomuuteen,
joka ei koske
menetettyä
luulemalla ettei
enää
menetettävää
ole
vastakohtana kirkkauden
sammumiselle
vilunväre, joka
saa rakkauden teotkin
tuntumaan haikeuden
menneessä muodossa
ja lempeän tuulenkin
hetkeksi uinahtamaan
venyvät,
elokuu on
muuttanut ne
syksyn sineen
riikinkukon
levittäytyessä
koko pyrstönsä
voimalla,
kukintojen karistessa
tuhkansa maahan
jäljelle jääneiden
pitkien varsien
heiluessa voimakkaan
sinisessä tähtisateessa
muistin hiipuessa,
sopeutuessa ja
mukautuessa luonnon
vajavaisuuteen pitää
kukoistus varjeluksessaan
ajan kuluessa
huomaamattomasti,
koskettamatta ja
silti iltojen sini
liikkui romanttisessa
illuusiossaan
hauraina ja herkkinä
ajatuksina,
ymmärtäen millainen
voima niissä asustaa
puhumalla totta
tai uskottelemalla
lumoutuneen hurmoksen
liekkien leimun
tulkitsevan ilmeitä
tahtovan inhimillisyytensä
koskettavan kaikessa
voimallisuudessaan kaikkea
kielletyksi julistettua
majesteetillisen ylvästä
vartaloa,
uhkeaa suloa ja
syheröisen pehmeää
tukkaa
askelman kerrallaan
viekoitellessa
saadessaan
erottamattomasti yhteen
ystävyyden pyhän
intohimon ja
nuoren
nimettömän
kodittomuuden
poven kuohuvan
liikkeen ja
sydämellisen hymy,
jonka jumala on
suonut täydellisyyttä
hakiessaan
ottaessaan huostaansa
nälkiintyneen koiran,
joka tahtoisi palasensa
rakkaudesta
äänettömyyden enteestä,
joka kertoo
jonkin lähestyvän
kumartuneiden
vartaloiden suoristuessa,
laskiessaan sormenpäänsä ja
ojentaessaan kämmenensä
kiemurrellen,
raapien kaulaa ja
vuoroin karkeaa tai
hienostunutta käytöstä
äänettömyyttä, joka
kissan notkeudella
etsi pakotietä
pitkään ja
läpitunkevaan huutoon
kietoutuessaan tuoksuvaan
vartaloon,
metsästäjän sylissä
lepäävään maailmaan
yrittäen taistella
nousevaa hyvänolon
tunnetta vastaan
rakkauden ruumiillisuutta,
joka antautumisessaan
ja mieltymyksissään antaa
märkyyden juosta
yhtä runsaana kuin
sylki, joka
kastelee kiihottuneen
luomalla
itsensä uudelleen
tuntemattoman
nautinnon
alueen, jota
mielikuvitus ruokki
rohkeudellaan
huulen liike
huulta vasten,
tungos joka
nielaisee koko
komeuden
ojentuen
haaksirikkoutuneen
tavoin kohti
onnen luvattua
lempeää rantaa
tänä syksyisenä
lumottuna yönä,
jolloin rikkaus
on verhottu
ihmisen
mieikuvituksellisuuteen
suoraviivaisiin leikkeihin,
joissa sydän
vieroitetaan unelmistaan,
seuraelämänsä
käsikirjasta
luomalla kauneuden,
joka vaeltaa
maan pinnalla ja
pettää kuoleman
kapinoimalla kaikkea
kuviteltua ja kammottua
soutamalla sormet
puristettuna maston
ympäristössä
uskomalla vähemmän
ja nähden selvemmin
kehonsa oikeudet
elämän tarkoituksen
ja asymmetrian
naisen ja miehen
tarjoamissa vartaloissa
olemalla ele,
uni olkaa vasten
hiipuen iltojen
sineen
olemattomuuteen,
joka ei koske
menetettyä
luulemalla ettei
enää
menetettävää
ole
vastakohtana kirkkauden
sammumiselle
vilunväre, joka
saa rakkauden teotkin
tuntumaan haikeuden
menneessä muodossa
ja lempeän tuulenkin
hetkeksi uinahtamaan
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=4D_CMypmDLk
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut