Voimistuva tuuli
kiidättää
tummaa pilvimattoa
tuulenpuuskan
heittäessä
pisaroita kasvoilleen
tuntui kuin
tummanpuhuva
häpeä
olisi pyrkinyt
liikuttumaan kyyneliin
ajanut uhkaavan
masennuksen
pois väliaikaisesti
palauttanut
kotiin palaavan
ilon
suloiset kyyneleet,
jotka värisivät arasti
haluten pyytää
anteeksiantoa
tuntea kaiken
olevan tuntemattoman
reunalla,
jossa sielujen
ikuisuudelta tuntuva
hiljaisuus kosketti
jokaista
välimatkasta huolimatta
yrittäen todistaa
elämäniloa,
liikutuksen tunnetta,
joissa ilon loisto
ja surun loppu
heijastelevat
iloitsevat
lapsen lailla
jokaisesta
vastaan tulevasta
pikkuasiasta
unohtamatta nälkää
todellista nälkää,
joka pyörryttää ja
palelluttaa
antaa ajan
kasvattaa, jotta voi
kuulla todellisen
äänensä,
säkeet, jotka
tarrautuvat hukkuvaan
etsivät maailmasta
mieltä ja merkitystä
elämällä sanoista
kauniisti ja
kirkkaasti soivista,
joissa arkisuuden
tahrat leijailevat
sopivassa harmoniassa
tarkemmin ymmärtämättä
mitä työ, raha
ystävyys tarkoittavat
ilman kosketusta
siltaa toiseen ihmiseen
taivaaseen kohoava
maailma, jonka
ympärille pystytetään seiniä,
jotta suojelisimme
rakkaitamme pilkalta
ja ymmärtämättömyydeltä
ja kaikki
on kuitenkin
turhaa
sillä eihän meillä
ole mitään salattavaa
toinen toisiltamme
haavat paranevat
vain tunnustamalla ja
antamalla anteeksi
ymmärtämällä, että
suuressa palapelissä
rakkaus, ilo ja
uhraukset asettuvat
kohdalleen etsimällä
valtakuntaa,
sielua, joka ymmärtää
tekee vapaaksi totuudesta
auttaa ymmärtämään
kauneuden ympärillämme
puut, joissa
ei ole kahta
samanlaista lehteä tai
matka, joka
on kaikille aina
erilainen
muuttuen sanoiksi, joita
kukaan ei ymmärrä,
mutta kaikki tietävät
niiden olevan olemassa
on vain
muistettava hengittää
sisään sitä mikä on
taivaassa ja maassa
ja koskettaa kaikella
kauneutta ja tuntea
tuulen puhaltavan
elämän voimasta
ajatuksissa, katseessa
kuten puun latvukset
heiluvat yrittäen
kurkottaa
painautua toisiaan
vasten,
olemalla lähekkäin
niin kuin kaksi
kylmää poskea
ja nenää
voi vain
lämmittää toisiaan
jokapäiväiset
rappuset, joissa
ei tarvitse
kiivetä tunteakseen
olevansa
sanojensa takana
rakkauden eväskorissa,
jossa
nautitaan ja tehdään
ruisleivän makeita
muistoja
kieltä sydämen
kiidättää
tummaa pilvimattoa
tuulenpuuskan
heittäessä
pisaroita kasvoilleen
tuntui kuin
tummanpuhuva
häpeä
olisi pyrkinyt
liikuttumaan kyyneliin
ajanut uhkaavan
masennuksen
pois väliaikaisesti
palauttanut
kotiin palaavan
ilon
suloiset kyyneleet,
jotka värisivät arasti
haluten pyytää
anteeksiantoa
tuntea kaiken
olevan tuntemattoman
reunalla,
jossa sielujen
ikuisuudelta tuntuva
hiljaisuus kosketti
jokaista
välimatkasta huolimatta
yrittäen todistaa
elämäniloa,
liikutuksen tunnetta,
joissa ilon loisto
ja surun loppu
heijastelevat
iloitsevat
lapsen lailla
jokaisesta
vastaan tulevasta
pikkuasiasta
unohtamatta nälkää
todellista nälkää,
joka pyörryttää ja
palelluttaa
antaa ajan
kasvattaa, jotta voi
kuulla todellisen
äänensä,
säkeet, jotka
tarrautuvat hukkuvaan
etsivät maailmasta
mieltä ja merkitystä
elämällä sanoista
kauniisti ja
kirkkaasti soivista,
joissa arkisuuden
tahrat leijailevat
sopivassa harmoniassa
tarkemmin ymmärtämättä
mitä työ, raha
ystävyys tarkoittavat
ilman kosketusta
siltaa toiseen ihmiseen
taivaaseen kohoava
maailma, jonka
ympärille pystytetään seiniä,
jotta suojelisimme
rakkaitamme pilkalta
ja ymmärtämättömyydeltä
ja kaikki
on kuitenkin
turhaa
sillä eihän meillä
ole mitään salattavaa
toinen toisiltamme
haavat paranevat
vain tunnustamalla ja
antamalla anteeksi
ymmärtämällä, että
suuressa palapelissä
rakkaus, ilo ja
uhraukset asettuvat
kohdalleen etsimällä
valtakuntaa,
sielua, joka ymmärtää
tekee vapaaksi totuudesta
auttaa ymmärtämään
kauneuden ympärillämme
puut, joissa
ei ole kahta
samanlaista lehteä tai
matka, joka
on kaikille aina
erilainen
muuttuen sanoiksi, joita
kukaan ei ymmärrä,
mutta kaikki tietävät
niiden olevan olemassa
on vain
muistettava hengittää
sisään sitä mikä on
taivaassa ja maassa
ja koskettaa kaikella
kauneutta ja tuntea
tuulen puhaltavan
elämän voimasta
ajatuksissa, katseessa
kuten puun latvukset
heiluvat yrittäen
kurkottaa
painautua toisiaan
vasten,
olemalla lähekkäin
niin kuin kaksi
kylmää poskea
ja nenää
voi vain
lämmittää toisiaan
jokapäiväiset
rappuset, joissa
ei tarvitse
kiivetä tunteakseen
olevansa
sanojensa takana
rakkauden eväskorissa,
jossa
nautitaan ja tehdään
ruisleivän makeita
muistoja
kieltä sydämen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=D8WvoTDc20A
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
https://m.youtube.com/watch?v=U2YABM3HCKM
Sivut