Kipu osaa
olla musertava
antaessaan muistikuvien
virrata tajuntaan
pilvisen hautova
kuva
silmien ja
suunseudun piirteistä
internetin luoma
maailma,
menetettyjen
mahdollisuuksien murhe
houkutus jota
kukaan ei voi
torjua
katse, joka
kiertää ihmismassaa
katsoo sepitteellisiä
identiteettejä kuin
äänet, jotka
häviävät kosmiseen
kohinaan
tuskan repiessä
sisuksia,
kylmän meriveden
jalkapohjia
hiilihapon kuplien
tuodessa
jännityksen muljahduksia
vatsanpohjaan
piilotettuja taajuuksia
mielen innostuneessa
sävyssä
pelkkää julkisivua
kannatellessa,
elämä valuu ohi
ehtimättä elää,
nauttia edes
poreilevan kivennäisveden
energiaa
se
suolainen vesi
vain huuhtelee
itseinhon ja
kiukun alas
tuntuu kuin
veitsi
laskeutuisi syvälle
laskoksiin, joita
ei näe
päivänvalossa
kaksi toisilleen
vierasta, jotka
asuvat samassa
huolessa, mutta
eivät pidä
toisistaan
eivät halua
rikkoa tunnelmaa,
rituaalia
rooliajattelun
yhteistä sävyä
kaivertaa omituista
nälkää, jossa
tunne hakee
korvausta toisen
läheisyydestä
mutta pettyy ja
ihmettelee maailman
harmautta ja sen
alituisesti vaatimaa
aukottomuutta
ikuista ja toiset
poissulkevaa rakkautta,
joka tuntuu
eri päivinä
eri sävyisenä
ajassa muuttuvana
tänään
lempeä
ihon kosketus
ja huomenna
törmäys lasiseen seinään,
onnelliset kasvot,
jotka hymyilevät
eroon joutuneille,
yhteen kaipaaville
ihmisen puolikkaille
kuplan puhkeaminen,
se jossa
mikään ei maistu
avuttomuuden levitellessä
käsiään
kutsuen tähtiä
kimaltelevia kaunokaisia
tuomaan kaipauksen,
seireenin kutsun,
häviten yhtä
nopeasti pilvien
tuomaan ikävään
etsiä minuutta
jokaisesta karikkoisesta
merestä
yhdessä,
löytää rohkeutta
mennä lähelle
toista
yli läheisyyden
pelon rajan
sillä jos kuljemme
vierekkäin ja
toistemme ohi
ei kaipaus saa
mahdollisuutta
istua kämmenelle
ja hyväillä
elämän nautintoaan
mitä tuhlausta
olla päästämättä
toista lähemmäs
tulisi sekin ja
tekisi jotain
tekisi edes
pienen ihmeen,
sillä meissä kaikissa
uinuu intohimo
kuten kuunvalo
houkuttelee leikkeihinsä
tuo auringonvalon
kadonneelle ulapalle
heiluvien huulten
markkinoille missä
silitys ja
suudelmat tulevat
sisuksiin niin
että oven karmit ryskyvät
sillä emmehän me
ole kuolemassa
sukupuuttoon
menettämässä
suurinta luonnonvaraamme
hyvyyttä
vain julmuus ja kovat
arvot korostavat
elämän olevan rikki
kertoen yökaudet
menneistä virheistä
ja harhoista
mutta ehei
laittamalla itsemme
vaakaan, jossa
toisella puolella
on rakkaus ja
toisella
raha ja ahneus
mikä on
halpa hinta
punnita elämäänsä
sekö joka
kipuna ruumissa
puhuu joka yö
kärsimyksestä
vai se joka
syntyy hyväilyistä
suudelmista ja
kuiskauksista
ja niitä haluja
ja toiveita ei
netissä sähköpostina
lähetetä
tuntemattomille
olla musertava
antaessaan muistikuvien
virrata tajuntaan
pilvisen hautova
kuva
silmien ja
suunseudun piirteistä
internetin luoma
maailma,
menetettyjen
mahdollisuuksien murhe
houkutus jota
kukaan ei voi
torjua
katse, joka
kiertää ihmismassaa
katsoo sepitteellisiä
identiteettejä kuin
äänet, jotka
häviävät kosmiseen
kohinaan
tuskan repiessä
sisuksia,
kylmän meriveden
jalkapohjia
hiilihapon kuplien
tuodessa
jännityksen muljahduksia
vatsanpohjaan
piilotettuja taajuuksia
mielen innostuneessa
sävyssä
pelkkää julkisivua
kannatellessa,
elämä valuu ohi
ehtimättä elää,
nauttia edes
poreilevan kivennäisveden
energiaa
se
suolainen vesi
vain huuhtelee
itseinhon ja
kiukun alas
tuntuu kuin
veitsi
laskeutuisi syvälle
laskoksiin, joita
ei näe
päivänvalossa
kaksi toisilleen
vierasta, jotka
asuvat samassa
huolessa, mutta
eivät pidä
toisistaan
eivät halua
rikkoa tunnelmaa,
rituaalia
rooliajattelun
yhteistä sävyä
kaivertaa omituista
nälkää, jossa
tunne hakee
korvausta toisen
läheisyydestä
mutta pettyy ja
ihmettelee maailman
harmautta ja sen
alituisesti vaatimaa
aukottomuutta
ikuista ja toiset
poissulkevaa rakkautta,
joka tuntuu
eri päivinä
eri sävyisenä
ajassa muuttuvana
tänään
lempeä
ihon kosketus
ja huomenna
törmäys lasiseen seinään,
onnelliset kasvot,
jotka hymyilevät
eroon joutuneille,
yhteen kaipaaville
ihmisen puolikkaille
kuplan puhkeaminen,
se jossa
mikään ei maistu
avuttomuuden levitellessä
käsiään
kutsuen tähtiä
kimaltelevia kaunokaisia
tuomaan kaipauksen,
seireenin kutsun,
häviten yhtä
nopeasti pilvien
tuomaan ikävään
etsiä minuutta
jokaisesta karikkoisesta
merestä
yhdessä,
löytää rohkeutta
mennä lähelle
toista
yli läheisyyden
pelon rajan
sillä jos kuljemme
vierekkäin ja
toistemme ohi
ei kaipaus saa
mahdollisuutta
istua kämmenelle
ja hyväillä
elämän nautintoaan
mitä tuhlausta
olla päästämättä
toista lähemmäs
tulisi sekin ja
tekisi jotain
tekisi edes
pienen ihmeen,
sillä meissä kaikissa
uinuu intohimo
kuten kuunvalo
houkuttelee leikkeihinsä
tuo auringonvalon
kadonneelle ulapalle
heiluvien huulten
markkinoille missä
silitys ja
suudelmat tulevat
sisuksiin niin
että oven karmit ryskyvät
sillä emmehän me
ole kuolemassa
sukupuuttoon
menettämässä
suurinta luonnonvaraamme
hyvyyttä
vain julmuus ja kovat
arvot korostavat
elämän olevan rikki
kertoen yökaudet
menneistä virheistä
ja harhoista
mutta ehei
laittamalla itsemme
vaakaan, jossa
toisella puolella
on rakkaus ja
toisella
raha ja ahneus
mikä on
halpa hinta
punnita elämäänsä
sekö joka
kipuna ruumissa
puhuu joka yö
kärsimyksestä
vai se joka
syntyy hyväilyistä
suudelmista ja
kuiskauksista
ja niitä haluja
ja toiveita ei
netissä sähköpostina
lähetetä
tuntemattomille
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=CcVzrxXvJls
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, kaunis, kaipaava runo, hyvä.
Sivut