Kylmä ja palava
sielusi
kuinka se oli
lähtenyt
yhdestä ja
saapunut seuraavaan
menettäen muotonsa,
murheiden piirteensä
rönsyjä,
lukemattomia
rönsyjä
tuntui tunkeutuvan
avaten lehtensä,
kasvaen
seinää
ohueksi
olisitko
hyökännyt ja
yrittänyt saada
sotilaan antautumaan
tuntemaan tuoksusi
imeytyvän
viinan pehmentämiin
kudoksiini
pelkkä pisara
sai nupun
aukeamman
ohuet huulet
puremaan,
kuuntelemaan
samalla
kaukaisia ihmisääniä
sateen piiskaamia
silmäripsiä
tänään taivas
roikkui sateessa
tuntui kuin
kokonainen pisara
olisi persoonallisuus
suuresta
mittakaavaa
hetkittäin
koholla kuin
laivan keula
täynnä teräviä
juonteita
ja toisaalla
murheita murheessa
heijastaen
vieraan
jumalaiset reidet
siltapalkin kokoinen
nuoruuden into
se tuntui
juominen, syöminen
rakastelu
likaiset
itsepintaiset seinät,
joista ei vuotanut
kuullut yhtään
turhaa sanaa
vain siitepölyn
tahmainen tahto
pysyä läpitunkevassa
terävänä
kuin pakkasilma
se tulee
viiltää
ja
puhdistaa
luo ilmeen
kyvyn
kertoa enteistä
vaaleanlihan
kynttiläsydän
hehkuu
jonkinasteista
voittoa
kaikki muistutti
pelotonta
ruususta
pehmeä kaunis
iho ja
sitä ympäröivä
rasvakudos
mielen
sielun tuomana
ihanteena
menneen kaipaus,
ruumiillistuma
kysyä mikä
on hyvä
maku
rakkaus
joka lähentelee
jokaista,
mutta on
liittymättä
yhteenkään
katsellen meitä
silloinkin
kun
emme haluaisi
miltä se
tuntuu
ruoskia
ja hyväillä
nähdä sumussa
toisten
kumartavan
rahaa,
jumalia
nähdä ryhti
ja
hartioiden
sisällä
vellovat laineet
ranta,
jonka
läpi on kuljettava,
jotta ymmärtäisi
tulisi mitatuksi
rakkaudessaan
näyttäisi uskonsa,
taistelunsa
kuumat kasvot
kaiken rumuuden
kellumassa
hellyyteen,
usvan takaa
kelluen kuin
hiljainen
toive
rukous jumalalle
lopettaa uhraus ja
uhrit
tehdä äänestäsi
rakkautta henkivä
pelastus
jotta se
tekisi kaikesta
pienestä
niin suurta
ettei mikään
uppoaisi
mikään ei lopettaisi
nälkää,
janoa
joka sieluttomalle
jaetaan
sellainen on suu
ja ne huulet
miten niitä
silittäisi,
suutelisi
että peto syttyisi
ja muuttaisi
todelliseksi
luonteeksi
ja minä
kun luulin
että se
peto olisi hyvä
että se
puhuisi
rakkauden kielellä
mutta ei
sitä
voinut hallita
tai tyydyttää
eikä siitä
puheesta
mitään ymmärtänyt
tuntuu kuin
jokainen ilo
nypittiin täyteen
ja ruumis ei
pyristellyt
se vaan
nautti ja
huokaili
jokaisen
valheen olisin
antanut anteeksi
alastomien
kasvojen särkyä
jos olisin
saanut sen
sen minkä
tunsin rakkaudeksi
kuvaksi
tuhansien metrien
korkuiseksi
taivaaksi
jalaton
keveys,
höyhenen
pehmeydessä leijailla
kaikki ne
ovet,
joita avaamalla
toivoo
olevansa
rakastettu
kaivattu
pieni itu
tai solu,
joka sytyttäisi
tienoon
vaistoillaan
synnyttäisi hyväilyjen
nautinnosta
halujen ja
oikkujen
puutarhan
liikkeitä estävän
maan
taakka
olla murrettu
kompuroiden ja
vauhkona
aloittamaan
kaiken alusta
luissa sen
tuntee,
kun rakkaus
kouristaa
tyhjyys ja vapaus
ovat yhteen sovitettuja
pelko ja
houkutus
ovat liipaisimen
takana
onnesta tai
onnellisuudesta
pääsevä absurdismin
nauru
kouristavaa,
mutta niin hienoa
utuinen
iltahämärä haipuu,
yön tihkua
levittäytyä
ja valua
päältä
ohitse,
lävitse
ja kun sen huomaa
sitä alkaa
katsella
tuntee kuinka
yksi satunnainen
siveltimen veto
tekee eläviä
tyydytyksen
tunteen
valekuolemaa
ja se onni
halaa läpi
kamppailun
ja yksinäisyyden
niin sitä
nukutaan samassa
sängyssä
ja nähdään
eri unia
uidaan kii
samaan runkoon
lauluun,
jossa on
se ikuinen
lempeä melodia
sielusi
kuinka se oli
lähtenyt
yhdestä ja
saapunut seuraavaan
menettäen muotonsa,
murheiden piirteensä
rönsyjä,
lukemattomia
rönsyjä
tuntui tunkeutuvan
avaten lehtensä,
kasvaen
seinää
ohueksi
olisitko
hyökännyt ja
yrittänyt saada
sotilaan antautumaan
tuntemaan tuoksusi
imeytyvän
viinan pehmentämiin
kudoksiini
pelkkä pisara
sai nupun
aukeamman
ohuet huulet
puremaan,
kuuntelemaan
samalla
kaukaisia ihmisääniä
sateen piiskaamia
silmäripsiä
tänään taivas
roikkui sateessa
tuntui kuin
kokonainen pisara
olisi persoonallisuus
suuresta
mittakaavaa
hetkittäin
koholla kuin
laivan keula
täynnä teräviä
juonteita
ja toisaalla
murheita murheessa
heijastaen
vieraan
jumalaiset reidet
siltapalkin kokoinen
nuoruuden into
se tuntui
juominen, syöminen
rakastelu
likaiset
itsepintaiset seinät,
joista ei vuotanut
kuullut yhtään
turhaa sanaa
vain siitepölyn
tahmainen tahto
pysyä läpitunkevassa
terävänä
kuin pakkasilma
se tulee
viiltää
ja
puhdistaa
luo ilmeen
kyvyn
kertoa enteistä
vaaleanlihan
kynttiläsydän
hehkuu
jonkinasteista
voittoa
kaikki muistutti
pelotonta
ruususta
pehmeä kaunis
iho ja
sitä ympäröivä
rasvakudos
mielen
sielun tuomana
ihanteena
menneen kaipaus,
ruumiillistuma
kysyä mikä
on hyvä
maku
rakkaus
joka lähentelee
jokaista,
mutta on
liittymättä
yhteenkään
katsellen meitä
silloinkin
kun
emme haluaisi
miltä se
tuntuu
ruoskia
ja hyväillä
nähdä sumussa
toisten
kumartavan
rahaa,
jumalia
nähdä ryhti
ja
hartioiden
sisällä
vellovat laineet
ranta,
jonka
läpi on kuljettava,
jotta ymmärtäisi
tulisi mitatuksi
rakkaudessaan
näyttäisi uskonsa,
taistelunsa
kuumat kasvot
kaiken rumuuden
kellumassa
hellyyteen,
usvan takaa
kelluen kuin
hiljainen
toive
rukous jumalalle
lopettaa uhraus ja
uhrit
tehdä äänestäsi
rakkautta henkivä
pelastus
jotta se
tekisi kaikesta
pienestä
niin suurta
ettei mikään
uppoaisi
mikään ei lopettaisi
nälkää,
janoa
joka sieluttomalle
jaetaan
sellainen on suu
ja ne huulet
miten niitä
silittäisi,
suutelisi
että peto syttyisi
ja muuttaisi
todelliseksi
luonteeksi
ja minä
kun luulin
että se
peto olisi hyvä
että se
puhuisi
rakkauden kielellä
mutta ei
sitä
voinut hallita
tai tyydyttää
eikä siitä
puheesta
mitään ymmärtänyt
tuntuu kuin
jokainen ilo
nypittiin täyteen
ja ruumis ei
pyristellyt
se vaan
nautti ja
huokaili
jokaisen
valheen olisin
antanut anteeksi
alastomien
kasvojen särkyä
jos olisin
saanut sen
sen minkä
tunsin rakkaudeksi
kuvaksi
tuhansien metrien
korkuiseksi
taivaaksi
jalaton
keveys,
höyhenen
pehmeydessä leijailla
kaikki ne
ovet,
joita avaamalla
toivoo
olevansa
rakastettu
kaivattu
pieni itu
tai solu,
joka sytyttäisi
tienoon
vaistoillaan
synnyttäisi hyväilyjen
nautinnosta
halujen ja
oikkujen
puutarhan
liikkeitä estävän
maan
taakka
olla murrettu
kompuroiden ja
vauhkona
aloittamaan
kaiken alusta
luissa sen
tuntee,
kun rakkaus
kouristaa
tyhjyys ja vapaus
ovat yhteen sovitettuja
pelko ja
houkutus
ovat liipaisimen
takana
onnesta tai
onnellisuudesta
pääsevä absurdismin
nauru
kouristavaa,
mutta niin hienoa
utuinen
iltahämärä haipuu,
yön tihkua
levittäytyä
ja valua
päältä
ohitse,
lävitse
ja kun sen huomaa
sitä alkaa
katsella
tuntee kuinka
yksi satunnainen
siveltimen veto
tekee eläviä
tyydytyksen
tunteen
valekuolemaa
ja se onni
halaa läpi
kamppailun
ja yksinäisyyden
niin sitä
nukutaan samassa
sängyssä
ja nähdään
eri unia
uidaan kii
samaan runkoon
lauluun,
jossa on
se ikuinen
lempeä melodia
Selite:
Voimatekstillä mennään tänään, huomisesta ei kukaan tiedä ja eilinenhän on jo muruihinsa hajonnut-----
https://www.youtube.com/watch?v=rhRLMpmRS7E
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mahtanet olla lahjakas laulujentekijä. :)
Kiitos vielä kerran teille oikein paljon Star ja Psyloche.
Sivut