Lempeä
tyyni hymy
sellainen jossa
ei pelko ollut
koskaan asunut
tuntenut surua
edes pisteenä,
kauniina poimuna
lapaluiden välissä
pelkäämällä talven
avaraa ja
vetoisaa
hauraiden esineiden
näytöstä
se hymy ei
ollut valuttanut
murhetta musteena
paperille
tuoksui vain
niityille,
juhannuksen kukille
tajuntaa laajentaakseen
pulleaa vesipisaraa,
joka yrittää
ruohonkorren päässä
täyttyä kuten
käsi etsii kättä
silmä seilaa
rintakehää
etsii
suloista tunnetta,
joka
muistuttaa
öistä matkaa,
jossa sieluni
avataan kerta
kerralta uudelleen ja
maailma tuodaan
pelkistettynä ja
mahdollisena kaikille
niille, jotka
hymyilevät
vihaavat ja rakastavat
tuijotusta,
ruusujen ja huulien
punaa
kauneuden väriä,
joista huokuu
kesä
mansikat,
niiden makeus
jonka puolesta
taisteltiin
laulettiin ja
jopa kuoltiin
vallankumousten kumussa
vuosisatoja sitten
se tuntuu
kuin väsyneen
pään laskeutuminen
tyynylle, jossa
tuoksuu
toiveet
täyttymys ja
vapaus
purkaa ja
unohtaa eilinen,
luoda huominen
vetoa kahteen
suuntaan,
sinne missä
levoton maailma
ja uni kohtaavat
miettiä maailmaa,
tupakan palamista
samanaikaisesti
molemmista päistä
kenenkään huomaamatta,
voimatta asialle
mitään
katoamalla
huuhtoutumalla näkymättömiin
palatakseen
raukeana savuna
muistuttamaan
pysähtymään hetkeksi
katsomaan taivasta,
paikkaa,
jonne kaikki
rukoukset menevät
ja nukahtaa
tunteakseen
ihon kosketuksen
ilon ja
aikomusten
valtavan taakan
otteen maailmasta
karheaa
kosteaa ja tiivistä
kuin tunnelma
käden liukuessa
aistikkuudessa ennen
kuumaa suudelmaa
pakahduttava tunne,
aamuyö
meri
onni
hankaluus
määritellä rajoja
uunituoreen pullan
pehmeys huulilla,
joka jättää
jokaiseen jäljen
kietoo onnellisuuden
ruumiiseen,
rakastaa hillittömästi
järjen hivenettömästi
tuo
kirmailevan hellyyden
halun
tietämättä
ehdottoman varmana
kuin kuiskaus korvaan
täyttää tyhjän tilan,
tunkeutuu ja tulvii
suostumatta antamaan
pelolle
humisevalle sydämelle
ylösnousua
niin yhtä kuin
olemme pilven kaltaisia
ja lempeässä perhosessa
siittävä pöly laskeutuu
tuntee makeuden
hellän luonteen
eheyden, jota
kotiin paluu
voi vain
tarkoittaa
hymyssäsi
eniten kaipaan
tyyni hymy
sellainen jossa
ei pelko ollut
koskaan asunut
tuntenut surua
edes pisteenä,
kauniina poimuna
lapaluiden välissä
pelkäämällä talven
avaraa ja
vetoisaa
hauraiden esineiden
näytöstä
se hymy ei
ollut valuttanut
murhetta musteena
paperille
tuoksui vain
niityille,
juhannuksen kukille
tajuntaa laajentaakseen
pulleaa vesipisaraa,
joka yrittää
ruohonkorren päässä
täyttyä kuten
käsi etsii kättä
silmä seilaa
rintakehää
etsii
suloista tunnetta,
joka
muistuttaa
öistä matkaa,
jossa sieluni
avataan kerta
kerralta uudelleen ja
maailma tuodaan
pelkistettynä ja
mahdollisena kaikille
niille, jotka
hymyilevät
vihaavat ja rakastavat
tuijotusta,
ruusujen ja huulien
punaa
kauneuden väriä,
joista huokuu
kesä
mansikat,
niiden makeus
jonka puolesta
taisteltiin
laulettiin ja
jopa kuoltiin
vallankumousten kumussa
vuosisatoja sitten
se tuntuu
kuin väsyneen
pään laskeutuminen
tyynylle, jossa
tuoksuu
toiveet
täyttymys ja
vapaus
purkaa ja
unohtaa eilinen,
luoda huominen
vetoa kahteen
suuntaan,
sinne missä
levoton maailma
ja uni kohtaavat
miettiä maailmaa,
tupakan palamista
samanaikaisesti
molemmista päistä
kenenkään huomaamatta,
voimatta asialle
mitään
katoamalla
huuhtoutumalla näkymättömiin
palatakseen
raukeana savuna
muistuttamaan
pysähtymään hetkeksi
katsomaan taivasta,
paikkaa,
jonne kaikki
rukoukset menevät
ja nukahtaa
tunteakseen
ihon kosketuksen
ilon ja
aikomusten
valtavan taakan
otteen maailmasta
karheaa
kosteaa ja tiivistä
kuin tunnelma
käden liukuessa
aistikkuudessa ennen
kuumaa suudelmaa
pakahduttava tunne,
aamuyö
meri
onni
hankaluus
määritellä rajoja
uunituoreen pullan
pehmeys huulilla,
joka jättää
jokaiseen jäljen
kietoo onnellisuuden
ruumiiseen,
rakastaa hillittömästi
järjen hivenettömästi
tuo
kirmailevan hellyyden
halun
tietämättä
ehdottoman varmana
kuin kuiskaus korvaan
täyttää tyhjän tilan,
tunkeutuu ja tulvii
suostumatta antamaan
pelolle
humisevalle sydämelle
ylösnousua
niin yhtä kuin
olemme pilven kaltaisia
ja lempeässä perhosessa
siittävä pöly laskeutuu
tuntee makeuden
hellän luonteen
eheyden, jota
kotiin paluu
voi vain
tarkoittaa
hymyssäsi
eniten kaipaan
Selite:
"Ihmisen aika ei pyöri piiriä vaan juoksee suoraviivaisesti eteenpäin.Siksi ihminen ei osaa helposti olla onnellinen, onhan onni toistumisen kaipuuta, mutta toisaalta hymy on lyhin todellinen etäisyys kahden ihmisen välillä ja pienen pieni hetki onnea"
https://www.youtube.com/watch?v=EEVUADriJ24
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, hyvä runo.
Sivut