Kapinallisen
vaaleanpunaiset
nilkkasukat naulitsivat
katseen
tulitikunohuet sääret,
joskus jopa
rakkauden välikappaleen
askeleen epäröinti
ja seisahdus,
kaipuun pidätellessä
suorastaan vetäen
kuin näkymätön
koukku haluaa
oman saaliinsa
valtiaan ja
luonnonvoiman
raukeuden jäsenissään
kesäisen illan
mehiläisen surinan
työntäessä kätensä
naisen rintaan
poimien toiveen
lampun hengen
himon täytteen
ujeltaessa
ikuiseen tuuleen
köynnöksien kivutessa
rintojen kupeita
kohti nukkuvaa prinsessaa
magneettia,
pyörteen silmää, joka
on vastustamaton
maailmankaikkeuden piste
paikka, jossa
rakkaus toivoo
saavuttavansa
voiton sovinnaisuudesta
jossa kirkkaus
on hävinnyt ruumiista
ottaen sadun omaisen
muodon
pelkkä kuoleva
kuori elämänsä
viimeisenä
pitkänä yönä
kaiken ollessa
valmiina
aataminomenasta
haaroihin
pelkkä hiljaisuus
varjosti
kissan viemän kielen
rohkeutta sanoa
edes viimeisiä
kuuluisia sanoja
maailmassa,
jonka me
käymme todistamassa
totuutena
kuolemalla
sen hoiviin
punaisten lyhtyjen
kortteleiden
sammuttaessa
valonsa
enää näkyi
hehkeä kajo,
lapsuuden ikkunan
kuunvalon kurkottaessa
viimeisillä voimillaan
tuoden näkökenttään
ihmeellisiä maita,
lumekuvan
inhimillisyydestä
onnen selittämättömistä
teistä,
pelkistä tunteikkaista
kaiuista
tietämättä
tuntematta enää
oliko se hornan
umpiastioista vai
rakkauden raunioista
tuijottaessaan häilyväistä
tiimalasia
kohtalon sirppiä, joka
koputtaa ja
viimeistään silloin
silmät tapailevat
luomistyön kauneutta
eläväisiä huulia tai
herkkää kämmenpintaa
yrittäen vielä kerran
poimia taivaan
aamuruskon satoa
ja niin totta
kuin elämä, rakkaus
ja syvät haavat
huutavat
olemalla toive,
halu ja hulluus,
joka sitoo viimeisen
tunteeni rippeen
hiljaisuutta seuraavan
surun, joka
upottaa rakkauden
kuuman tulen
sen jota
on elämää varten
koottu
ennen ylevänä
soturina ja
rakastuneena ruumiina
nyt
ehkä
tähtien linnoituksen
takana
palaa
peittelee ja
hajoaa
odottaen uuden
auringon nousevan
sanojen paljastavan alastomuuden
ja jos silloin
herään,
huomaan ettei
rakkaudella ole
tietä
kohtaamiset tulevat
ja kohtaamiset
menevät,
sammuttaen ja
avaten
kaiken ollessa
merkityksellistä
tässä ja nyt
jokaisen on
voitettava
vain itsensä
palava sydämensä
vaaleanpunaiset
nilkkasukat naulitsivat
katseen
tulitikunohuet sääret,
joskus jopa
rakkauden välikappaleen
askeleen epäröinti
ja seisahdus,
kaipuun pidätellessä
suorastaan vetäen
kuin näkymätön
koukku haluaa
oman saaliinsa
valtiaan ja
luonnonvoiman
raukeuden jäsenissään
kesäisen illan
mehiläisen surinan
työntäessä kätensä
naisen rintaan
poimien toiveen
lampun hengen
himon täytteen
ujeltaessa
ikuiseen tuuleen
köynnöksien kivutessa
rintojen kupeita
kohti nukkuvaa prinsessaa
magneettia,
pyörteen silmää, joka
on vastustamaton
maailmankaikkeuden piste
paikka, jossa
rakkaus toivoo
saavuttavansa
voiton sovinnaisuudesta
jossa kirkkaus
on hävinnyt ruumiista
ottaen sadun omaisen
muodon
pelkkä kuoleva
kuori elämänsä
viimeisenä
pitkänä yönä
kaiken ollessa
valmiina
aataminomenasta
haaroihin
pelkkä hiljaisuus
varjosti
kissan viemän kielen
rohkeutta sanoa
edes viimeisiä
kuuluisia sanoja
maailmassa,
jonka me
käymme todistamassa
totuutena
kuolemalla
sen hoiviin
punaisten lyhtyjen
kortteleiden
sammuttaessa
valonsa
enää näkyi
hehkeä kajo,
lapsuuden ikkunan
kuunvalon kurkottaessa
viimeisillä voimillaan
tuoden näkökenttään
ihmeellisiä maita,
lumekuvan
inhimillisyydestä
onnen selittämättömistä
teistä,
pelkistä tunteikkaista
kaiuista
tietämättä
tuntematta enää
oliko se hornan
umpiastioista vai
rakkauden raunioista
tuijottaessaan häilyväistä
tiimalasia
kohtalon sirppiä, joka
koputtaa ja
viimeistään silloin
silmät tapailevat
luomistyön kauneutta
eläväisiä huulia tai
herkkää kämmenpintaa
yrittäen vielä kerran
poimia taivaan
aamuruskon satoa
ja niin totta
kuin elämä, rakkaus
ja syvät haavat
huutavat
olemalla toive,
halu ja hulluus,
joka sitoo viimeisen
tunteeni rippeen
hiljaisuutta seuraavan
surun, joka
upottaa rakkauden
kuuman tulen
sen jota
on elämää varten
koottu
ennen ylevänä
soturina ja
rakastuneena ruumiina
nyt
ehkä
tähtien linnoituksen
takana
palaa
peittelee ja
hajoaa
odottaen uuden
auringon nousevan
sanojen paljastavan alastomuuden
ja jos silloin
herään,
huomaan ettei
rakkaudella ole
tietä
kohtaamiset tulevat
ja kohtaamiset
menevät,
sammuttaen ja
avaten
kaiken ollessa
merkityksellistä
tässä ja nyt
jokaisen on
voitettava
vain itsensä
palava sydämensä
Selite:
Ja siitä se palo sitten jatkuu...ja jatkuu...
https://www.youtube.com/watch?v=Kc71KZG87X4
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Paljastavat, alastomat sanat ovat parasta mitä tiedän...
Kaunis, hyvä runo.
Sivut