Nojatessani taaksepäin
hilatessani aikaa kellossa
sekoittuneen lörpöttelyn
pakeneva läheisyys
tuo mieleen
kaikki ne
kauniit haaveet
käsin kosketeltavan
läsnäolon
näyttämön tyhjälle
paikalle,
enää silkkaa sepittämistä
pohjattomat tarpeet ja
mikään ei enää riitä
kaikki ne rakastumisen
kauniit värit
ruusun punaisesta
omenan punaiseen
rusehtava rajaton
iho
naisen kauniit kasvot
aivan kuin olisi tehnyt
benji hypyn ja unohtanut
kiinnittää köyden,
viimeinen hyppy
tuntemattomaan
syyllisyyden tunteita
kaikesta
ja ei mistään
ensin yksi onni
kaksi onnea
yhteen liitettynä,
ja kuitenkin
murtunut kokonaisuus
on käynyt ovelta ovelle
löytämättä kotia
hiiviskellen sukkasillaan
leiriytymättä
salaisuuksiaan paljastamatta,
todella rehellistä
ja se totuus
iskee aina ilmat palleasta
kehojen lämmön
hukkalämpö,
sanoista riisuva hellyys
kätkivät tunteet
nostivat levottomuuden
pienimuotoiset
sisäiset kapinat,
jotka eivät laantuneet
vaan polttivat kosketuksen
enemmän ärtymykseksi
kuin pinnalta palaneeksi
parantumattomaksi haavaksi,
mutta inhottavinta on
että me tiedämme sen
tuntuva tyhjyys
kolisevat tynnyrit
ruoskivat puhetta
jähmensivät suut
kireämmäksi kuin
lauseiden
ruuvipenkin ennen
niin herkät lauseet
ja vastuuta ei tuntunut
kaipaavan enää kukaan
alkaneen sisustuksen
muuttuessa
tiiliseinän muuraamiseksi
rakennustelineiltä
tippuvien
sivujuonteiden
puristuksessa
on vaikea hengittää
se yksi yhteinen piste
on jakautunut,
hukkunut
askeleiden alle
ja unohtanut
kaikki vuorosanat
aivan kuin
kaikki olisi näytelmää
gladiaattorit taistelisivat
hengestään
keinoja kaihtamatta
toiset kuitenkin
näkevät aina
kulissien taakse
tietävät
ja ymmärtävät
on vain rohjettava,
tehtävä enää päätös
kun se romahdus
viimein tulee ja
kärsivällisesti odottaa
kuuntelee, juttelee
ja lohduttaa
ei ehkä
hetkeen uskalla
enää elää,
siinä vain
kärsimättömästi makaa
ja yrittää
ottaa vastuun
siitä mikä on oleva,
hetken tulema
kaikki on niin
surullista,
itket
tarina oli lyhyt
ei syvää rakkautta
vaan vilvoittelua
lämpimissä pintavesissä,
kompastelua ihastuksissa,
unelta tuoksuvassa
sadussa
tämä epävarmuus,
olisipa vastauksia
hiljaisiin kysymyksiin
kun ilmassa leijuu ajatuksia
käännellen nurin ja
oikein kaikki mitä
on tapahtunut
tunnut toivovan
suojelua ja lohdutusta
aivan kuin
painajaiset
olisivat kiivaimmillaan,
kaukana aikuisten maailmasta
kaikki ne avuttomat
mekanismit,
jotka harhailevat
ympärillämme
yrittäen vyöryä
niskaamme
hukuttaa iäisiksi ajoiksi
totuuden näkemiseltä
viimeiset jäännökset
selväjärkisyyden voimista,
haluavat uskoa
kaikkea hyvää
ehdottomista ja niin
peruuttamattomista sanoista
ei vain tuskallista pettymistä,
pitäisi unohtaa usko ja toivo
yrittää vain rakastaa,
vaikka kaikkea on
jo koeteltu
onnettomuus oli jo tapahtunut
valvotut yöt,
yritykset kirjoittaa
kaikki pahat henget
väärin ymmärrykset
lauseiksi
unohtaa
rangaistus ja kärsimys
olla lähtemättä
tälle tielle,
jossa tuomari on
syyttäjä ja todistaja
mahdoton olla yksin
käsittää mistä on
kysymys
ne syytökset
seuraavat ajatuksia
hokevat ja kieltäytyivät
näkemästä toisiamme
yrittävät vain
muovata omien
halujen mukaiseksi
kuvaksi
pakottaa katsomaan silmiin
nähdä se täydellisyys,
joka meihin
kasvatettiin ja
josta kiellettiin pakenemasta
tuntemasta vapautta
ulkopuolella
kuitenkin tämän
piti olla vuosisadan
rakkaustarina,
poismennyt SIG,
tulvahti mieleen
ja kaikki ne kohotetut
maljat ja patsaat
kuin pyramidi
kaikkein korkeimmalla,
koskemattomissa
sitä ihailtiin ja säilytettiin
lasikaapissa,
kun sen paikka olisi ollut
aamukahvipöydässä
voin ja juuston
vierellä palan painikkeena
nautittavana
minun nerokas kielenkäyttöni
sinun viehkeä viattomuutesi
kaikessa oli loistava
lähtökohta ja alku
mutta tarpeemme eivät
vain muovautuneet
ihmisen herkkyydeksi
luoda eroottisesti
uskollinen yhteys
arjen kaipaukseksi
ja
selkärangaksi
olla mahdollisuus
kehitys ja tulevaisuus
nyt sen koko maailma näkee
SORRY et jäädään kyyneliin.
hilatessani aikaa kellossa
sekoittuneen lörpöttelyn
pakeneva läheisyys
tuo mieleen
kaikki ne
kauniit haaveet
käsin kosketeltavan
läsnäolon
näyttämön tyhjälle
paikalle,
enää silkkaa sepittämistä
pohjattomat tarpeet ja
mikään ei enää riitä
kaikki ne rakastumisen
kauniit värit
ruusun punaisesta
omenan punaiseen
rusehtava rajaton
iho
naisen kauniit kasvot
aivan kuin olisi tehnyt
benji hypyn ja unohtanut
kiinnittää köyden,
viimeinen hyppy
tuntemattomaan
syyllisyyden tunteita
kaikesta
ja ei mistään
ensin yksi onni
kaksi onnea
yhteen liitettynä,
ja kuitenkin
murtunut kokonaisuus
on käynyt ovelta ovelle
löytämättä kotia
hiiviskellen sukkasillaan
leiriytymättä
salaisuuksiaan paljastamatta,
todella rehellistä
ja se totuus
iskee aina ilmat palleasta
kehojen lämmön
hukkalämpö,
sanoista riisuva hellyys
kätkivät tunteet
nostivat levottomuuden
pienimuotoiset
sisäiset kapinat,
jotka eivät laantuneet
vaan polttivat kosketuksen
enemmän ärtymykseksi
kuin pinnalta palaneeksi
parantumattomaksi haavaksi,
mutta inhottavinta on
että me tiedämme sen
tuntuva tyhjyys
kolisevat tynnyrit
ruoskivat puhetta
jähmensivät suut
kireämmäksi kuin
lauseiden
ruuvipenkin ennen
niin herkät lauseet
ja vastuuta ei tuntunut
kaipaavan enää kukaan
alkaneen sisustuksen
muuttuessa
tiiliseinän muuraamiseksi
rakennustelineiltä
tippuvien
sivujuonteiden
puristuksessa
on vaikea hengittää
se yksi yhteinen piste
on jakautunut,
hukkunut
askeleiden alle
ja unohtanut
kaikki vuorosanat
aivan kuin
kaikki olisi näytelmää
gladiaattorit taistelisivat
hengestään
keinoja kaihtamatta
toiset kuitenkin
näkevät aina
kulissien taakse
tietävät
ja ymmärtävät
on vain rohjettava,
tehtävä enää päätös
kun se romahdus
viimein tulee ja
kärsivällisesti odottaa
kuuntelee, juttelee
ja lohduttaa
ei ehkä
hetkeen uskalla
enää elää,
siinä vain
kärsimättömästi makaa
ja yrittää
ottaa vastuun
siitä mikä on oleva,
hetken tulema
kaikki on niin
surullista,
itket
tarina oli lyhyt
ei syvää rakkautta
vaan vilvoittelua
lämpimissä pintavesissä,
kompastelua ihastuksissa,
unelta tuoksuvassa
sadussa
tämä epävarmuus,
olisipa vastauksia
hiljaisiin kysymyksiin
kun ilmassa leijuu ajatuksia
käännellen nurin ja
oikein kaikki mitä
on tapahtunut
tunnut toivovan
suojelua ja lohdutusta
aivan kuin
painajaiset
olisivat kiivaimmillaan,
kaukana aikuisten maailmasta
kaikki ne avuttomat
mekanismit,
jotka harhailevat
ympärillämme
yrittäen vyöryä
niskaamme
hukuttaa iäisiksi ajoiksi
totuuden näkemiseltä
viimeiset jäännökset
selväjärkisyyden voimista,
haluavat uskoa
kaikkea hyvää
ehdottomista ja niin
peruuttamattomista sanoista
ei vain tuskallista pettymistä,
pitäisi unohtaa usko ja toivo
yrittää vain rakastaa,
vaikka kaikkea on
jo koeteltu
onnettomuus oli jo tapahtunut
valvotut yöt,
yritykset kirjoittaa
kaikki pahat henget
väärin ymmärrykset
lauseiksi
unohtaa
rangaistus ja kärsimys
olla lähtemättä
tälle tielle,
jossa tuomari on
syyttäjä ja todistaja
mahdoton olla yksin
käsittää mistä on
kysymys
ne syytökset
seuraavat ajatuksia
hokevat ja kieltäytyivät
näkemästä toisiamme
yrittävät vain
muovata omien
halujen mukaiseksi
kuvaksi
pakottaa katsomaan silmiin
nähdä se täydellisyys,
joka meihin
kasvatettiin ja
josta kiellettiin pakenemasta
tuntemasta vapautta
ulkopuolella
kuitenkin tämän
piti olla vuosisadan
rakkaustarina,
poismennyt SIG,
tulvahti mieleen
ja kaikki ne kohotetut
maljat ja patsaat
kuin pyramidi
kaikkein korkeimmalla,
koskemattomissa
sitä ihailtiin ja säilytettiin
lasikaapissa,
kun sen paikka olisi ollut
aamukahvipöydässä
voin ja juuston
vierellä palan painikkeena
nautittavana
minun nerokas kielenkäyttöni
sinun viehkeä viattomuutesi
kaikessa oli loistava
lähtökohta ja alku
mutta tarpeemme eivät
vain muovautuneet
ihmisen herkkyydeksi
luoda eroottisesti
uskollinen yhteys
arjen kaipaukseksi
ja
selkärangaksi
olla mahdollisuus
kehitys ja tulevaisuus
nyt sen koko maailma näkee
SORRY et jäädään kyyneliin.
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=PpsNDVQMZZ4
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut