Catch the Rainbow

Miltä se
iättömyys
tuntuu
 
uuden valon
tunkeutua
jokaiseen huokoseen
 
jokaiseen pisaraan
ja kuinka
se saa
eilisen
hilseilemään
 
nielaisemaan
aamun kajon
sarastukseen
nousevan syöttinsä
 
keskeytyneen
luomiskertomuksensa
ollessaan matkalla
sitä päivänsä
pituista huipennusta
 
 
 
sitä elämän
kantamaa taakkaa
ei tunne,
kun antaa
jalkojen viedä
 
pyhittää sielunsa
elämänilon voimaa
sikiävälle
loputtomuudelle
 
mielensä
matkata
hyväntuulisuuden
kääntyvässä
liikkeessä
 
eikä koskaan
tunne
saavuttavansa
satamaa
 
sitä hetkeä,
jolloin aika
loppuu kuluttamasta
 
kaikkea kiitollisuutta
 
ihmisessähän se
voisi merkitä
 
käyttämättömyyden voimaa
 
minkään muuttua siinä
elämää hivelevässä
ajassa, joka
alati jakaantuu
 
ja syleilee varjoa
 
valon perimmäistä
luonnetta
 
 
 
tuntuuko se
kuolemattomuudelta
tanssittaa
sielunsa nuoralla
 
värähtävän
veitsenterän etäisyydellä
 
kuten jokaisen
elämä erottuu
kuolemasta
 
kantaa syntiensä
taakkaa ja
samalla
nauttien
 
herätä aamuun
ja huomata
miten helppoa se
on selättää
 
sytyttää odotuksen
kiima,
nostaa ja kääntää
se
elämä sellaiseen
kulmaan
 
etteivät
päivän sudet
yllä repimään ja
yön murheet saa
otetta sielun pintaan
 
 
 
tutkimattomat ovat
maailman ja jumalan tiet
 
herkkyyttä ja
kaipausta pullollaan
 
pienen tihkusateen
kastella tienoo
 
kastella ja
lannoittaa tämä
nykyaikainen teflon
ja eletty rutinoitunut
maailmankatsomus
 
se on kuin tuhka,
joka varistaa
muuttumattomuutensa
uusin muotoihin
 
hellyys, jota tunsit
ja johon olisit halunnut
uppoutua
muuttuukin rankkasateeksi
 
mielesi tahtoo
ärtyä, teloittaa
kaikki vastaasi
tulvivat mustat pilvet
 
hakata nauloja
käsiin
ja jalkoihin
 
aivan kuin uskosi
olisi noiden pitkien
naulojen varassa
 
 
 
ihminen hakee
alati
elintilaa
 
juo ja oksentaa,
jotta maku muuttuisi
ja samalla
olisi enemmän kuin
eilisen pettymykset
tai
huomisen epävarmuus
 
omassa ja
toinen toistaan
ihmeellisimmissä
kohtaloissa
 

 
monenako iltana
olen avannut
ikkuna ruudun
ja katsonut taivasta
 
avaruutta
 
huutanut kaikuun,
huutanut elämälle
 
tietämättä
halunsinko
rikkoa sen
vai
halusinko paijata
niitä syviä tunteita
 
kohdatakseni
näihin elämää
liikuttaviin
arvoituksiin
 

 
hylkäsin ajatuksia,
synnytin uusia
 
suuruudenhulluus
oli aina läsnä
ja lähempänä
 
montako kuvaa
olin mielessäni
piirtänyt
 
montako hahmoa
muuntanut eläväksi
 
miten se
hengitti,
lauloi ja joi
 
soitti kitarallaan
tietoisuutensa
 
tehtyjen valintojen
tekemättömyyden
 

 
rakkaus on aina
ollut lähellä,
samoin lämpö
ja läheisyys
 
suunnastaan
eksyneiden
majakka, joka
halusi sanomattomuudellaan
 
olla purje, joka
veisi ilon
 
merkityksellisyyden syvyyden
osaksi tarkoituksellisuuden
kauneutta
 
 
 
miten kaukaiset
ajatukset osaisivat
vieriä
sieluihimme
 
 
 
meissä on kaivettuna
isoja reikiä,
joista arvokkuutemme
on maistanut mammonaa
 
tuntenut henkisyyden
kyvyn ja nämä
kaikki osana
kalleinta mitä
meillä on
 
aikaa
 
ja silti
tunteemme taistelevat
tuulimyllyjä vastaan
 
jauhamme tyhjää
 

 
en malta olla kertomatta kertomusta;
 
 
sisässä syvää
pahoinvointia,
sen väri
on tänään punainen
 
himon värillähän
on
monta ottajaa,
monta mallia
ja tunnetta
 
niitä se kuljettaa
ylös juuriaan
löytääkseen elinvoimansa
 
joku voisi kutsua
romantikoksikin,
mutta sitä
samaa se
on ollut kautta aikojen
 
matkakumppanin
nimi
on vaikka kuu
tai oma varjo
 
taakse katsoessaan
tuntee vanhan
miehen tai
naisen katsovan
sieluunsa
 
isän, joka
auktoriteetillaan
loi maailman ja
vapautti sen
jokaisen tyhjän pullon
tuomaan hiljaisuuteen
 
äidin,
joka
huolenpidollaan
räjäytti lian pois
todellisuudesta ja
silti silitti sen
ymmärryksen,
jolla on aina
enemmän kuin mahdollisuus
 
tai kaukaisen
vieraaksi jääneen
veljen,
jonka tärkein
oli oma taivas ja
sen eteen vedetyt verhot
 
lapsen, joka
ei ymmärtänyt
vastuuntuntoaan
 
 
 
voisi kuvitella, että
näistä aineksista
syntyy haluttomuus
 
vastentahtoisuus tai
laimea malja, jota
ei voisi niellä
 
valo, joka
ei vie minnekään
ja se on kaikkialla
 
mikään ei ole
mistään pois,
jos avaa sielunsa
ja menee aina
kohti
 
saa aiheensa
ja kasvaa
 
kasvattaa kilpensä,
elämänasenteensa
 
kuvan syntyä
melko itsenäisellä
tavalla,
tahtomatta ja pyytämättä
kuten nuo erään
pääministerin kaataneet
fax paperit

 
 
jokainen ottaa
riskejä luodakseen
 
saadakseen
täyttymyksen sielunsa
perukoille
 
se on helpompaa,
kun ei omista
eikä sitoudu sanotaan
 
 
 
menestys luo paineita,
virittää sielulle ansan
 
ihmisen ylpeys tappaa
elämän,
kuolettaa
kaiken mitä olemme saavuttaneet
 
 
 
kaikkeen tottuu
niin helposti
 
ei kannata liittoutua
materiaan,
tunteeseen,
tarrautua
pelkkään valoon
 
tai kasvattaa
öitä sielussaan
 
tai mistä minä
tiedän,

paraskin puoskari sanomaan
 
mutta yksikään
ei ole mullasta tervehtinyt
tai maaduttuaan tuuleen puhunut


 
aika se on
meidän veljemme,
se joka
nostaa oksat
tieltämme
 
lohdullisuuden
luomat tunteemme,
jotta jokaiseen
piilotettu elämä
saisi versonsa
 
rohkeuden
voittamattoman luonteen
taistella viimeiseen
henkäykseen,
jotta unelmillamme
ei olisi hintaa
 

 
nyt se sama
vaaleanpunaisuus
katsoo yötä,
herää aamuun
 
niin kuin syntymä
ja kuolema olisivat
ajassa läsnä
 
en välittänyt
silminnäkijöistä,
vanhasta miehestä,
joka antoi periksi
 
nuoresta parista,
joka kiimansa huipulla
huusi kovemmin kuin
seinät anoivat
myöden
 
kunniasta, joka
häkin avattuaan
lentää
aina komeimman,
tylsimmän tai
yksitotisimman
jumalaksi
 
sillä vaikka
jokainen luulee
uhrautuvansa elämälle,
joutuu aina koputtamaan
 
joutuu nielemään
ylpeytensä
ja
teot ovatkin aina  kirjattu
muistoihin ennekuin
ne on ehtineet toteutua
 
ovi on sulkeutunut
 

 
ja kukaan ei
välttämättä pitänyt siitä
mitä teki ja
miltä
se maistui
 
 
 
 
kyse ei ole
paremmuudesta,
loistokkuudesta
tai arvonannosta,
jos osaa lukea
sisintään
 
 
vieras ympäristö
sykkii,
aina eksyksissä
 
sydän on
tahdistettava sen
lyönteihin
 
lyhyitä päiviä,
pitkiä
 
siinä
ikkunan ääressä,
jossa
on aina lupa hengittää
 
lupa katsoa
laajenevia tähtiä,
yön syleilyä,
päivien lämpöä
 
 
 
kyllä minä
rakastan
 
tunnen aikaa,
sitä pettämätöntä
seuralaista
 
sitä, joka ei
koskaan kulje
kenestäkään ohi,
jos sen päästää sisäänsä
 
tapaan, jolla se
sytyttää liekit
 
yhdistää silmät,
rakentamaan siltoja
 
ja vaikka sen
viisarit näyttäisivät
pysähtyneen
 
tunnet iäisyyden,
huomisen rakkani


 
tunnetko kuinka
tuulet kääntävät
sateita,
miten kohtalot
kasaantuvat ihmisiin
 
synnynnäisyys kaiken
aikansa tavoittamattomuudessa
 
 
 
kyllä se hyvältä tuntuu
ja
johtaa rauhallisuuteen
 
kun tuntee
osaavansa
 
hengittää ja rakastaa
 
edes pienen
ohimenevän hetken
 
tätä kulumatonta

aikaa, elämää  ja ikuisuutta