Kaikki eletty
tuska,
huokaukset,
jotka ravistavat
solunsa laskoksiin
nuoruuteni
kuvitelmat, jotka eivät
osanneet
muovata todellisuutta
armollisuutta
puhtaudeksi ja
kärsivällisyydeksi
pelkkä kuori,
joka on
valeltuna tunteettomuuteen
se on kuin
puuteri
tai lumi,
joka peittää
jälkensä tunkeilijoilta
joskus elämä
pelottaa
enemmän kuin
kuolema
joskus se
tuntuu lahjalta,
kun voi antaa
itsensä
sellaisenaan
maailman nähdä
ja sen yhden
hetken korvata
kaikki
koska sitä
kiitollisuutta ei
koskaan ole loputtomiin
olisi
tiedostettava
oikeanlainen antamisen ja
saamisen raja
tai unohtaa ja
valua vaan rajattomuuteen
se tuoksuu ihanalta
päästä kotiin
onkalo,
jonka syvyydestä
kuuluu ääni
tunne, jolla
sielusta
tehdään vapaa
oma aito itsensä
silloin sitä
sisimmän heikkoa
kohtaa ei tarvitse
kapaloida
sen pyörteitä
ei tarvitse kahlita
siitä vihasta ja
tuskasta
voi luopua
ja se totuus
voi olla
vastaamatta
pelastamatta
menneisyyttään
aavistus riittää
osattoman
osaksi rakkaus,
ja ne kasvot
katsovat kasvojaan
jotta jokainen
kuulisi kutsunsa
tämän olla kohta,
niin kuin
kotona ollaan
humiseva lohdullisuus,
joka on
kadottanut tietoisuutensa
ja silti ne unelmat
ovat taustalla
ja vaikka aika
olisi ajanut niistä
ohi
päivien tapaan kadota
ja syntyä
uuteen aamuun,
ne ovat
kasvaneet selkääni
kiinni
istuttaen todellisuuteeni
jopa syyllistävän
hiljaisuuden
tavan kiintyä kaikkeen,
jos aika ja
tunnelma on
huokosissaan sopivaa
katso taivaalle,
katso koordinaatteja
katso sitä
hyvää, jonka
ihmisten kiertyminen
toisiinsa
rakkaudella saa aikaiseksi
kaikki elämät
laatikoissa
pakatut ja
vielä pakkaamattomien
lauseiden muuttua
paradokseiksi
kun niillä astuu
kohti vain
ollakseen läheisyys
avata se ovi
ja aivan kuin ei
olisi koskaan
sulkenutkaan
sitä
sulkenut ihanteitaan ja
päässyt iltasatunsa
loppuun ilman
yhtään kyyneltä
yhtään improvisaatiota,
yhtään huolta tai
pelkoa
ottaa kiinni
tajunnanvirrastaan
ennekuin se
karkaa mahdottomuuteen
nyt ne kannetut
vuodet ovat
muovanneet kasvomme
tehneet ikiajattomasta
ajasta rauhan ja
rakkauden tyyssijan
kerran vuodessa
armo ja lohtu
on tykönämme
maailman suurin ihme
tulee osaksi ruumistamme,
osaksi onnellisuutta
kuinka suloisesti
maailma hymyilee,
rakkaus hengittää
lävitseni
kyllä jopa mainoksessa
lukee nimeni,
se toivottaa
hyvää joulua
riisuu vaatteita
enemmän,
kuin kaksi erillistä
satua
kaksi kaunista
elämää
toinen oven ulkopuolella,
toinen sisällä
ja se toinen
herätetään
henkiin
unohtaen pimeän ja
menneisyyden,
ajattomuuden
vain ollakseen
ymmärrys
ollakseen oikea
aikaisuus ennen viimeistä
päivää, jolloin
ovet jälleen sulkeutuvat
ollen ulkopuolinen,
valmis taas
näkemään vain sen
minkä silmänsä
näkevät
sen minkä
suloiteltu elämä
tarjoaa
kaikki ääneen
lausumattomien
sanojen katoavaisuuden
mistä se katoavaisuus
kumpuaa, mistä ihmisen
sisin saa rakennusaineensa
toivottavasti
joku katsoo maailmaa
katsoo ihmistä
sieluani tänään
kaiken kauniin
assosiaatiota
menneestä ja tulevasta
olen ajanut partani,
laittanut
saunapuhtaat vaatteet
nauttien höyryävästä
ateriasta kynttilöiden
kajastavan valon
katveessa
taivaallinen tunnelma
on maallistunut,
se on kulkenut
etäisyyden halki
kohdatakseen
toisemme
ja luulen
tuntevani hänet
läpikotaisin
ääriäni myöden
olevan läsnäolon
rakkautta, joka
pyörii pimeästä
valoon
välittää ja kurottaa
otteensa ulottuvillemme
kun tuntee sen
koskettavan
todellisuuden ja menneen
tapahtua samanaikaisuudella
osoittaen kiitollisuutta
rakkautta olemassaoloon
rakkautta lähimmilleen
herkkyytemme tulla maalliseksi
niin kuin ihmisen
arvoitus osaa riisua
itsensä
riisua ja
osoittaa kunnioitusta
kaiken kauniin
syntymälle
tänäänkin
kahdentenakymmentenäneljäntenä
kaikilla hyvä tahto
ja rakkautta sydämissään
ikkunan takana
maailma
edelleen kohisee
miksei tätä
tunnetta saa jokaiseen
päivään,
miksei tätä
tajuttomuutta voi
saada läsnäoloon
ettemme heti
tunnettuamme
unohtaisi vaan
rakastavaisten tapaan
antaisimme anteeksi
ajatuksiaan ei
kukaan pääse
pakoon
ikäväänsä ei
osaa pukea
riittää, että
elämä on ja
me olemme elämä
ja täydellinen lapsi
olisi tehnyt
täydellisen maailman
haaveen kaiken kauneudesta
kuusi on kaunis
paljaana ja koristeellisena
se tuoksuu ihanalle
tuottaen tuoksunsa mahdollisuudelle
jotain uutta
jotain vanhaa
ja pysyvää
kasvaa ja rakastaa lupaa kysymättä
tarkoittamatta mitään erityistä
ja tarkoittaa,
että se koskee
myös minua
olisiko se joku
salaisuus,
joku tekemätön työ
olla katumatta
muistamattomuuttaan
vai siksi,
että ei
halua rikkoa kaavaa
ei halua
eikä uskalla olla
tietämättään
tai ymmärtämättään
elämä puhuu
minulle,
elämä tahtoo
tulla valmiiksi
ja mikään ei ole
ei tämä ole
uutislehti tai
sarjakuva,
jolle voi nauraa
ihmisen vahvuus
mitataan yksinäisyydessä,
elämä on
laumaa
sykli,
joka pitää
rytmissä
ettemme katoaisi
hävittäisi
näkemiämme kuvia,
sanoja,
joilla kudomme
yksilöllisyytemme
mutta miksi
se ikävä taas tulee
lemmikki, joka
heiluttaa häntäänsä
ja katsoo
silmiin
maalaa kauniilla
mielikuvilla,
ja taas se
rakkaus ympäröi
vieden kaiken siihen
keskiöön, josta
elämä
ja kuolema alkavat
siihen suunpieleen,
josta se
hymy alkaa ja
loppuu
kaikki haasteet alkavat,
intohimon muodot
saavat sykkeensä
enkä aina
tiedä turruttaako
sanoma vai viini
sen pelon
tuoden kyyneleet
poskipäille
hetken suru
saattaa vaihtua
hetken iloon
olenko vain aukaissut
silmäni vai
riisunut huppuni
katsonut hyvinvointia
pahoinvoinnin kustannuksella
sinisilmäisyyttä, joka
kasvatetaan ja
puetaan lapsen vaatteisiin
mutta ennen
syntymää jo
kaikki alkaa
kaikki mikä
johtaa syntymään,
omaantuntoon
kuinka niitä palasia
hellitään,
revitään ja särjetään
jotta liimalla olisi
eheyttävä voima,
luomiskyvyllä
rakkaus
käpertyä
sikiöasentoonsa
leivotun olla
leikkaamaton osa
kokonaisuutta
me olemme
liian yksinäisiä,
omatahtoisia
ollaksemme rakkaus
me olemme liian
ylpeitä ja
kuolemme mieluummin
kuin pyydämme apua
ja silti vain
se tuoksu
osaa sekoittua
kuin kuusen hieno kuvajainen
on elämänpuu
se joka ei
osaa kulkea kenenkään
ohi ja tarttua kädestä
mutta väkevänä tarttuu
ja
karheana turvautuu,
jos
sitä kutsutaan
sitä, jota rakkaudeksi jo syntymässään kutsutaan
sitä joka voisi olla
ulottuvuuden palanen toinen toisillemme
tuska,
huokaukset,
jotka ravistavat
solunsa laskoksiin
nuoruuteni
kuvitelmat, jotka eivät
osanneet
muovata todellisuutta
armollisuutta
puhtaudeksi ja
kärsivällisyydeksi
pelkkä kuori,
joka on
valeltuna tunteettomuuteen
se on kuin
puuteri
tai lumi,
joka peittää
jälkensä tunkeilijoilta
joskus elämä
pelottaa
enemmän kuin
kuolema
joskus se
tuntuu lahjalta,
kun voi antaa
itsensä
sellaisenaan
maailman nähdä
ja sen yhden
hetken korvata
kaikki
koska sitä
kiitollisuutta ei
koskaan ole loputtomiin
olisi
tiedostettava
oikeanlainen antamisen ja
saamisen raja
tai unohtaa ja
valua vaan rajattomuuteen
se tuoksuu ihanalta
päästä kotiin
onkalo,
jonka syvyydestä
kuuluu ääni
tunne, jolla
sielusta
tehdään vapaa
oma aito itsensä
silloin sitä
sisimmän heikkoa
kohtaa ei tarvitse
kapaloida
sen pyörteitä
ei tarvitse kahlita
siitä vihasta ja
tuskasta
voi luopua
ja se totuus
voi olla
vastaamatta
pelastamatta
menneisyyttään
aavistus riittää
osattoman
osaksi rakkaus,
ja ne kasvot
katsovat kasvojaan
jotta jokainen
kuulisi kutsunsa
tämän olla kohta,
niin kuin
kotona ollaan
humiseva lohdullisuus,
joka on
kadottanut tietoisuutensa
ja silti ne unelmat
ovat taustalla
ja vaikka aika
olisi ajanut niistä
ohi
päivien tapaan kadota
ja syntyä
uuteen aamuun,
ne ovat
kasvaneet selkääni
kiinni
istuttaen todellisuuteeni
jopa syyllistävän
hiljaisuuden
tavan kiintyä kaikkeen,
jos aika ja
tunnelma on
huokosissaan sopivaa
katso taivaalle,
katso koordinaatteja
katso sitä
hyvää, jonka
ihmisten kiertyminen
toisiinsa
rakkaudella saa aikaiseksi
kaikki elämät
laatikoissa
pakatut ja
vielä pakkaamattomien
lauseiden muuttua
paradokseiksi
kun niillä astuu
kohti vain
ollakseen läheisyys
avata se ovi
ja aivan kuin ei
olisi koskaan
sulkenutkaan
sitä
sulkenut ihanteitaan ja
päässyt iltasatunsa
loppuun ilman
yhtään kyyneltä
yhtään improvisaatiota,
yhtään huolta tai
pelkoa
ottaa kiinni
tajunnanvirrastaan
ennekuin se
karkaa mahdottomuuteen
nyt ne kannetut
vuodet ovat
muovanneet kasvomme
tehneet ikiajattomasta
ajasta rauhan ja
rakkauden tyyssijan
kerran vuodessa
armo ja lohtu
on tykönämme
maailman suurin ihme
tulee osaksi ruumistamme,
osaksi onnellisuutta
kuinka suloisesti
maailma hymyilee,
rakkaus hengittää
lävitseni
kyllä jopa mainoksessa
lukee nimeni,
se toivottaa
hyvää joulua
riisuu vaatteita
enemmän,
kuin kaksi erillistä
satua
kaksi kaunista
elämää
toinen oven ulkopuolella,
toinen sisällä
ja se toinen
herätetään
henkiin
unohtaen pimeän ja
menneisyyden,
ajattomuuden
vain ollakseen
ymmärrys
ollakseen oikea
aikaisuus ennen viimeistä
päivää, jolloin
ovet jälleen sulkeutuvat
ollen ulkopuolinen,
valmis taas
näkemään vain sen
minkä silmänsä
näkevät
sen minkä
suloiteltu elämä
tarjoaa
kaikki ääneen
lausumattomien
sanojen katoavaisuuden
mistä se katoavaisuus
kumpuaa, mistä ihmisen
sisin saa rakennusaineensa
toivottavasti
joku katsoo maailmaa
katsoo ihmistä
sieluani tänään
kaiken kauniin
assosiaatiota
menneestä ja tulevasta
olen ajanut partani,
laittanut
saunapuhtaat vaatteet
nauttien höyryävästä
ateriasta kynttilöiden
kajastavan valon
katveessa
taivaallinen tunnelma
on maallistunut,
se on kulkenut
etäisyyden halki
kohdatakseen
toisemme
ja luulen
tuntevani hänet
läpikotaisin
ääriäni myöden
olevan läsnäolon
rakkautta, joka
pyörii pimeästä
valoon
välittää ja kurottaa
otteensa ulottuvillemme
kun tuntee sen
koskettavan
todellisuuden ja menneen
tapahtua samanaikaisuudella
osoittaen kiitollisuutta
rakkautta olemassaoloon
rakkautta lähimmilleen
herkkyytemme tulla maalliseksi
niin kuin ihmisen
arvoitus osaa riisua
itsensä
riisua ja
osoittaa kunnioitusta
kaiken kauniin
syntymälle
tänäänkin
kahdentenakymmentenäneljäntenä
kaikilla hyvä tahto
ja rakkautta sydämissään
ikkunan takana
maailma
edelleen kohisee
miksei tätä
tunnetta saa jokaiseen
päivään,
miksei tätä
tajuttomuutta voi
saada läsnäoloon
ettemme heti
tunnettuamme
unohtaisi vaan
rakastavaisten tapaan
antaisimme anteeksi
ajatuksiaan ei
kukaan pääse
pakoon
ikäväänsä ei
osaa pukea
riittää, että
elämä on ja
me olemme elämä
ja täydellinen lapsi
olisi tehnyt
täydellisen maailman
haaveen kaiken kauneudesta
kuusi on kaunis
paljaana ja koristeellisena
se tuoksuu ihanalle
tuottaen tuoksunsa mahdollisuudelle
jotain uutta
jotain vanhaa
ja pysyvää
kasvaa ja rakastaa lupaa kysymättä
tarkoittamatta mitään erityistä
ja tarkoittaa,
että se koskee
myös minua
olisiko se joku
salaisuus,
joku tekemätön työ
olla katumatta
muistamattomuuttaan
vai siksi,
että ei
halua rikkoa kaavaa
ei halua
eikä uskalla olla
tietämättään
tai ymmärtämättään
elämä puhuu
minulle,
elämä tahtoo
tulla valmiiksi
ja mikään ei ole
ei tämä ole
uutislehti tai
sarjakuva,
jolle voi nauraa
ihmisen vahvuus
mitataan yksinäisyydessä,
elämä on
laumaa
sykli,
joka pitää
rytmissä
ettemme katoaisi
hävittäisi
näkemiämme kuvia,
sanoja,
joilla kudomme
yksilöllisyytemme
mutta miksi
se ikävä taas tulee
lemmikki, joka
heiluttaa häntäänsä
ja katsoo
silmiin
maalaa kauniilla
mielikuvilla,
ja taas se
rakkaus ympäröi
vieden kaiken siihen
keskiöön, josta
elämä
ja kuolema alkavat
siihen suunpieleen,
josta se
hymy alkaa ja
loppuu
kaikki haasteet alkavat,
intohimon muodot
saavat sykkeensä
enkä aina
tiedä turruttaako
sanoma vai viini
sen pelon
tuoden kyyneleet
poskipäille
hetken suru
saattaa vaihtua
hetken iloon
olenko vain aukaissut
silmäni vai
riisunut huppuni
katsonut hyvinvointia
pahoinvoinnin kustannuksella
sinisilmäisyyttä, joka
kasvatetaan ja
puetaan lapsen vaatteisiin
mutta ennen
syntymää jo
kaikki alkaa
kaikki mikä
johtaa syntymään,
omaantuntoon
kuinka niitä palasia
hellitään,
revitään ja särjetään
jotta liimalla olisi
eheyttävä voima,
luomiskyvyllä
rakkaus
käpertyä
sikiöasentoonsa
leivotun olla
leikkaamaton osa
kokonaisuutta
me olemme
liian yksinäisiä,
omatahtoisia
ollaksemme rakkaus
me olemme liian
ylpeitä ja
kuolemme mieluummin
kuin pyydämme apua
ja silti vain
se tuoksu
osaa sekoittua
kuin kuusen hieno kuvajainen
on elämänpuu
se joka ei
osaa kulkea kenenkään
ohi ja tarttua kädestä
mutta väkevänä tarttuu
ja
karheana turvautuu,
jos
sitä kutsutaan
sitä, jota rakkaudeksi jo syntymässään kutsutaan
sitä joka voisi olla
ulottuvuuden palanen toinen toisillemme
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=gvZzK9raMEQ
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiehtova matka,pidän.
Sivut