Viiden tähden suudelma

Kesäilta oli laskeutumassa kaupungin ylle, kun nuori Joonas asteli tanssilattialle. Hänen ympärillään rytmi sykki kuin sydämen syke, lämpimässä ilmassa leijui kesäkukkien ja kevyen parfyymituoksun sekoitus. Tanssisalissa loisti värivalojen välke, joka piirsi ihmisten kasvoille kiiltäviä varjoja. Joonas hymyili, sydän kevyesti pamppaillen odotuksesta, kun hän huomasi hänet, naisen jonka silmät olivat kuin syvä meri, sekä hymyn, joka saattoi viedä kenet tahansa miehen mukanaan. Nyt se oli Joonaksen menoa. 

Joonas asteli itsevarmasti naisen luo, ja ojensi kätensä. "Saanko tämän tanssin?" Joonaksen äänessä oli hauras jännitys. Nainen katsoi häntä silmiin hetken, ja sanoi hymyillen "Olet rohkea kaveri, tiedätkö sen?" ennen kuin nyökkäsi. Hänen nimensä oli Anni, hänen katseessaan oli jotakin vallatonta, mutta myös jotain  vaarallista. 

Musiikki vei heidät mukanaan, he liikkuivat yhdessä, unohtaen muun maailman. "Tuntuu kuin tuntisin sinut jo entuudestaan." Joonas sanoi. Anni vastasi leikillisesti "Ehkä olemme tavanneet jossain unessa.?" 

Anni jatkoi kuiskuttelua Joonaksen korvaan, sanat olivat pehmeitä kuin Tipun höyhenet ."Lähde mun mukkaan, niin et joudu hukkaan, etkä varmasti tule sitä katumaan." Joonaksen sydän alkoi lyödä nopeammin kuin Mike Tysonin nyrkit, kun hän kuuli nuo sanat. Hän vastasi, hymyillen "Jos tämä on unta, en halua herätä."  Samalla hänen huulensa tapasivat Annin huulien silkkisen pinnan, se  hetki oli niin täynnä magiaa, että he melkein unohtivat hengittää. Vihdoin Anni aukaisi silmänsä, sekä katsoi Joonasta syvälle silmiin sanoen. “Kuules, tämä on vasta alkua” 

Se suudelma ei ollut tavallinen, se oli täyteläinen, lämmin, ja siinä oli vivahde herkkusienen maanläheisyyttä sekä ripaus salaperäistä lakritsia. Joonas maistoi myös pienen, huomaamattoman säväyksen Dry Vodkaa, mutta vasta myöhemmin sen lämmittävän vaikutuksen. Suudelman voima iski häneen kuin koivuhalko, myöskin  siinä hetkessä kaikki järki tuntui katoavan. He eivät olleet enää vain kaksi ihmistä, vaan tarinan alku, joka hehkui lupauksia sekä toiveita. 

Tuo suudelma oli enemmän kuin vain hetki, se oli lupaus. Se oli heidän matkansa majakka, joka ohjasi heitä pois varjoista lähemmäksi kohti valoa. Ja tämä valo löytyi Annin kotoa. Myös sinä iltana Annin koti oli täynnä tähtien tuiketta, ja salamoiden rätinää.  

Niissä hetkissä kaikki aistit tanssivat, myös maailma tuntui paikalta, missä vain unelmilla oli merkitystä. "Mua n.i," kuiskasi Annin Joonaksen korvaan hiljaisella, mutta sitäkin kiihkeämmällä äänellä.