päivähoitoon ajetut kirkuvat lapset
työpaikoille marssivat kusipääkomppaniat
nurkkaan ajetut mykät aikuiset, management by perkele
työttömiksi pakotetut perkeleen uhrit ja tyhjät kirkot
käymättömät koulut ja komerossa käyvä kilju
armoitettu perjantai, oksennuksin siunatut porttigongit
unohdettu sunnuntai, pullotettu nuoruus, aikuisuus ja elämä
täysi, tyhjä, täysi – tyhjä ja rikkomattoman ikuinen
kehä nimettömässä, hymy alttarilla, suihinotto pikkujouluissa
häpeänpuna maanantaina, kahvipöydässä pitkäveto
vakuutuspetos, kissaeläin vastaan ase, juoru ja valhe
toimistoihin hermeettisesti varastoitu armoton aika
kynsiä viilaavat naiset ja loputon peilien tarve
kuppiin väljähtyvä kahvi, kusipään suuhun eltaantuva
keltainen hammas, tupakkapaikan musta keuhko ja musta mieli
pieni mieli, pieni ihminen ja suuri haaste – rakasta tätä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huhhuh. Silleen tuotanoinnanniin aika aivojakutkuttavan inhorealistisestikin kirjoitettu tämänäinniin. Tää tykkää kyllä, kun mietin että "No, niinpä!" : p , mutta siis. Loppupa onkin sitten. Aika siisti sillätapaa että, joo-o, kyllä, haastetta siinä toki on, mutta on se mahdollista. Totesin tuossa. Jokin vuosi takaperin. Asioita. Noniin. Jep, piti vain kommentoida runoa. Okei. Alusta:
Hyvä ja ehjä kokonaisuus, käytät kieltä erittäin miellyttävällä tavalla, vaikka tekstiesi sisältö ei välttämättä sitä olekaan, miellyttävää siis. Pidän. Paljon.
Ankeaa kuvaa maailmasta, mutta tällaiselta se voi joskus tuntua kaikkineen; sitä paitsi runon lopetus kyllä "kruunaa" ankean litaniasi. Juuri näin. Tällaisia olemme pienen mielemme kanssa - kun oppii tuntemaan itsensä vajavaisena, ei voi nostaa itseä muiden yläpuolelle "nuo pienet" vaan "me pienet". Ja jos rakkaus saa silmiämme parantaa näkemään - ettemme katso vain mielemme ehdollistumien ja pinnallisten tunteiden läpi, vaan syvemmälti - , emme näe vain kusipääkomppaniaa tai suihinottoa, vaan - sitäkään puolta unohtamatta, mutta ennen kaikkea: ihmisarvon omaavan ja rakkautta tarvitsevan sielun. Myös pedofiilissa ja kenessä tahansa. Tällainen minä olen. Vaikka en samoja tekoja tekisikään kuulun samaan ihmiskuntaan; meihin, jotka tarvitsemme niin totuutta kuin armoakin, ei yhdessä vaan erikseen. HYVÄ PUHUTTELEVA RUNO SIIS; lopetuksensa ansiosta. :)
Todellista, rehellistä kirjoittamista. Hyvä!
Todella vahvaa tulkintaa. Pidän!
...vain elämää, ei sen enempää...
Puhuttelevan ravisteleva runo.
Groteski mielenkiintoinen runo
Vahva runo suomalaisuudesta!
no tästä luomastasi kuvasta ei voi kuin parantaa ken voi tai osaa! Hyvin kirjoitat, sopivan sarkastisesti.
Sivut