Rinnallani
ruohikossa heinäsirkkoja
selän alla tunsin maan
koiranputket ympärillä
ylös kun nousin
sinessä tuulen kaitsevan
valkoista ylläni näin
tuntevani tunsin
Harteillani
koulureppuja
pyyhekumeja
luettuja kirjoja
lukemattomia tunteja
pureskeltuja kyniä
hapertunutta tietoa
tietäväni tiesin
Alati kannoin
vaimeita kaikuja
kuluneita kuvia
poistuvia kasvoja
sinne missä
luulleeni tietää
tunteneeni tietää
saan
muistoista näistä
ainoastaan mukaan
koiranputket ja maan
alle
varman sinen
paimennetun valkean
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eräs vaihe elämässä on päättynyt, hienosti runollasi kerrot sen.
Runo on sekä taaksepäin katsova että visionäärinen. Teksti saa jälleen miettimään elämää, kuolemaa ja ihmisenä olon tarkoitusta. Retrospektiivin hellyttävä osuus löytyy pojasta joka makaa ruohikossa pilviä katsellen, mutta myös myöhemmin tuossa 'tuntevani tunsin' ja 'tietäväni tiesin', kun maailma on jo avautunut koettavaksi ja ymmärrys ottamaan vastaan tietoa. Myös tietoa joka ei aina saakaan meitä onnelliseksi. Hienoimpia kohtia alusta ja lopusta poimin; 'sinessä tuulem kaitsevan' ja 'alle varman sinen paimennetun valkean' puhukoot ne itse puolestaan myös ihmisenä olon tarkoituksesta.
Runo joka on luettava monesti. Kiitos
Ihastuttavia muistoja kauniissa runossasi.
Nämä muistosi herättivät minussa omia kouluaikaisia tapahtumia, kotimatkoja ystävän kanssa ja paljon, paljon muutakin.
Kiitos nostalgiasta ja erityisesti runostasi.
Onpa Hieno.
Tuossa alussa voi lähes kuulla heinäsirkkojen soittavan, ruohikon tuoksun...
Runosi tunne vie mennessään kaikuihin vuosien taa.
aivan ihana niin muistojen kuultaama.
Tästä kuvastuu Onnellinen olo,
vaikka osa muistoista kariseekin
matkan varrella.
upea kuin mikä....etenkin alle varman sinen-kohta!
Ihana tunnelma. Jotenkin rauhallinen ja takautuva. Tuo mukavan tuulahduksen mukanaan lukijalle. (Tai ainakin minulle.)
Muistui mieleen kuinka itse reilu vuosikymmen sitten, kevään viimeisinä iltapäivinä, juoksin ystäväni kanssa koulun takakujalle. Siinä saatettiin makoilla tuntikausia ja suunnitella tulevaisuutta.
Kiitos, kiitos todella kun muistutit minua siitä:).
Rakastuin runoosi ja sen herättämiin tunteisiin.
Sanomaa kerrakseen... jotain suurta luikkii rivienväleistä, kutkuttamaan kulkijaa.... *Kiitos :)
Sivut