Himmein silmin, pimeässä ajassa
valoa odotan, aina välillä
sisään valuu pullotettua kirkkautta
Auringonpimennys
kuunpimennys
runo
Annoksittain ajatuksia
verenkierto, päivänkierto
lakkaamatta
Päätäni hion, päätäni hiotaan
Pintaa lakkaamatta lakkaa
Silmien, sydänten rataa
käyttöä, kulutusta varten
Lakkaamatta aika mataa
Ohimoilleni leimansa painaa
harmaannun, kulun, läpi kuulun
staattisen taustakohinan
Parhaani yritän hiljaa
vaikka päivä lakkaamatta
hioutuu, iltaan siirtyy
Joku päivä pimeys loppuu
lakkaamattomuus loppuu
Joku päivä koittaa päivä
Lakkaamme, kirkastumme
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi