Värisuora tai ei sittenkään
Meidän pitäisi kai puhua,
koska olen niin väsynyt laskemaan näitä lampaita,
jotka vuoksesi uhrataan, aina yksi kerrallaan.
Tämä minun lakoninen toiveeni ei toteudu,
jos vierelläni vain seisot haluamatta muista välittää.
Ja sänkyämme et pettämättä peitä.
Enkä haluasi syyttää ja kai liikaa sinusta toivoinkin.
Kun löin kädet yhteen
istuessani pöytään ja panostin kaiken
koska uskoin rakkauteen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hieno runo!!
Vahva runo
kuin joku olisi lukenut omat ajatukset ja asetellut ne tähän.