Lupasin olevani kuolevan karuselli
Hitaana ja ajattomana
Pyörisin kuin meri odottaisi hukkuvaa
Tiesin hapettomana vielä kelluvani pinnalla
Eläisin vain loisena hyötymättä isännästään
Lopulta emme olleetkaan symbioosissa
Koska jalostettuna olin vain yksi kaloistasi akvaariossa
Kuuluttiin siis niihin kaikkiin yksineläviin
Jotka kävelevät alttarille
Lupautumatta koskaan toisilleen
Selite:
Symbioosi (kreikan kielestä: syn = kanssa, yhdessä, bios = elämä)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toistan- upea runo!
Upea runo. Haikeaa
Loistava. Koskettava. Runo, joka tempaa mukaansa vahvalla kerronnalla. Pidin kovin.
vaikka olenkin nuori, luulen tajuavani jotain tästä. tämä on se, miksi lupausten antaminen pelottaa. tuli tyhjä olo mutta tällä kertaa se kertoi vain runon vahvuudesta. upeita kielikuvia käytät.
Upea runo.