Tanssilattialla hänet ensi kerran
näin läpi selkeän: kuulas elon ilo
asu vartalon-, nainen elämänmyötäinen
liikkeessä oman musiikin tahdissa
katseessa kauneus oli ja hyvä mieli
Lattian vieressä hänet seuraavan kerran
näin läpi peittävän: painoi muodoton suru
harteilla paita paksu, nainen kuolonmyötäinen
liikkeettä oudon musiikin tahdissa
katseessa menetys oli ja syvä mieli
Häntä enää nähnyt en
mutta musiikin yhä kuulen
hänet tuntenut aina olen
vastakin, kadonneen katseen
lattialla muistan, tiedän:
Kummallakin kerralla
ja aina
olimme, olemme
sävelissä ja vieressä
Enemmän
Selite:
Niin kauan kuin on ihmisiä joista ei ole tehty runoa, ihmiskunta ei ole täydellinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Askelissa, olemuksessa, ilmeissä eleissä
joskus jopa vaatteissa näkyy mielentila,
ilo ja suru. Musiikkikin puhuu paljon ja puhuttelee fiiliksen mukaan.
Jokainen haluaa, jaa kuuluu saada tulla Nähdyksi.
Todella Hieno runo.
Runominän samaistuminen tuon joko kohdatun tai kuvitteellisen hahmon elämään on liikuttavan kaunista. Tanssilattia elämännäyttämönä. Ehkäpä kyseessä on myös kyky nähdä selkeästi toinen ihminen, eli aina voimme oppia toisiltamme. Runo on kerrotun kautta vaikuttava matka mieleen ja minuuteen ja siksi ..enemmän.
Hieno runo, johon mennyt ja nykyisyys kietoutuvat. Tässä runossa on elämän maku.
mainoita runoilua
Sivut