Paljon töitä tehnyt olen
päästäkseni eroon tunteesta
kaikki tuntuu työltä
turhalta, päivät, yöt
Paljon taakseni jättänyt
siltoja, maita takanani
polttanut, tuhkaa suussani,
silmissäni turhaa, päivät, yöt
Nykyaikainen, ennenaikainen hauta
Luojalla Arbeit Mach drei, kiire
"joka työtään rakastaa
ei tee töitä päivääkään"
kaiken tuhlasin, päivät, yöt
Pinnan yllä hula-hula-vanteen
näen, hypyssäni Feenix-delfiiniksi
työmuurahaisesta muutun
päivät, yöt ponnistaen nousen
Yli, kautta, läpi
Voin taas rakastaa
tuhkattomine pyrstöineni
työvoiton saada työstä
mutta takaisin en
päiviä, öitä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Monisäikeinen runomatka ennen muuta minuuteen, jossa vapauden kaipuun hinta muodostuu vähitellen hyvin puhuttavaksi. Näen tekstin myös paikoin yhteiskunnallisesti kantaaottavaksi. Jälleen ajatuksellista ja sanarikasta tekstiä jota palaa lukemaan!
Runo ei mene kertalukemisella pääkeskukseen... sitä on ymmärtävinään mitä lukee, mutta kun pääsee runon loppuun huomaa, ettei oikeasti tajunnut mitään, mutta sen verran toisto kutkuttaa nauruhermoja, että ymmärtää oravanpyörän olevan yhtä armoton päänsisällä kuin sen ulkopuolellakin.
Sivut