Betonilla tuettujen lasisäiliöiden takana
alkoholiin säilöttyjä ihmiseläimiä
lokakuun aurinko antelias kuolema
ratamona rautatien varressa
näivettyneet maisemat
katselen
syrjäsilmällä
tunnen
sydän syrjällään
arkun raoista kalpea valo
tuoksu lainattuihin sieraimiin
varastettuihin, ahnaasti säilöttyihin
muistoihin
kuljen
varpaisillani
kitsaan elämän parketilla
näyttämöllä häveliäällä
varisseiden lehtien peittämällä
itseni sekaan säilön
katseeni joukkoon piilotan
varten aikaa parempaa
tekohengitystä, heimlichia
optimismille tarjoan
elän, luulen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kunpa Heimlich-otteella voisi poistaa
ahdistavan palan kurkusta tai löytäisi
syksyn keskeltä jotain piristävän raikasta.
Niin kuin T. Kilpeläinen toivotan päivääsi
Valon pisaroita ja Hyvää syntymäpäivää !
Ensiksi Onnea Päivänsankarille,
toiseksi runo arvostelu, tämä on hieno runo tukala tilanne ja ihminen voi hahmottaa todellakin tuon kaiken ympäriltään, kulke todellakin varpaillaan tutkia maisemaa tutkia sieluaan tuntea mitä tuntee, kuten sinä nuo hajut ja katse jonka piilotat, luullaksesi elät, pidän tämän runon tunnelmasta, tästä loppuunsaakka viedystä epävarmuuden tilasta
Tässä on elämänmakua, taidokkaasti kerrottuna. Löysin taas upean runon :)!
Vahvaa taiteilua
sulkakynällä,
pidän,
onnellista ja Riemullista
SyntymäsiJuhlaPäivää
:))
Huikeaa sanailua ja kielikuvia, lukuelämys, josta ei voi olla pitämättä.
Hyvin olet runoillut tunteen ja huomiot. Uskon ymmärtäväni tuon tunteen. Alkoholiin säilötyt ihmiset hyvä vertauskuva ja kitsaan elämän parketti... jne. Ihmisen keinona joskus
ikäänkuin säilöä itsensä parempiin aikoihin.
Tämä oli jälleen kerran upeaa taidetta, ihanaa, suruisaa. Tämän talletan.
Ahdistavia tuokiokuvia hienossa runossasi, lopussa kuitenkin valon häivähdystä.
Mukavaa syntymäpäivää.
Ja tässä myös todella upea runo,hienojen lauseiden kera. Kolahti tämäkin
Melkein lakonista, runo-Film noir'ia tarjoilee tämä, mutta ei ihan, mukana seuraa 'kalpea' toivo. Lajissaan upeaa tekstiä.
Vahva runo, jossa tunnelma ja tekisi mieleni sanoa jopa tuoksut ovat kouriintuntuvat. Hienosti sanailtu ja kirjoitettu.
vavasti kirjoitettu runo, kuin sivusta seuraten tässä mennään, tunnelmat ja maisemat vaihtuvat ja sellainen alakuloinen kylmä likainen on ehkä päälimäisenä, vaikeus olla tässä ja nyt vaikeus mennä eteenpäin, runo todella ottaa mukaansa ja kuljettaa, kyllä luulen että elät, siis minäkin, pidin paljon
Sivut