Ei taistelut lopu - ei milloinkaan
äidit kantaa tappajia helmassaan!
Maa nielee veret ja kyyneleet
miehet nuoret
sodissa nääntyneet
Missä on hyvyys - missä on sääli?
Taas kehdosta kuuluu lapsosen ääni
Lumi valkoinen verestä värjäytyy
kun kuolee mies - maahan lyyhistyy
Uusi mies korvata kuolleen saa
nuoren innolla
mukaan taistelemaan
Kestääkö päivän, vaiko kauemmin
kuoltuaan saa hän osan sankarin
Rauhaa toivovat ja puhuvat suut
sodan äänet vain yhäkin kantautuu
Vuodesta toiseen sodat kauhua tuo
ei rukoukset auta
ei kyynelvuot
Kirottujako olemme - vai mikä lie
sodista sotiin aina kulkumme vie
Äidit itkee ja vaivalla synnyttää
ja Kainin merkki lapselle otsaan jää
Isät palaavat ehkä jo huomenna
jos sota loppuu
eikä tule kuolema
Ulkona on kylmää ja myrskyisää
lapsi kehdossa valvoen nyyhkyttää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sukupolvesta toiseen sama kirous - ihminen ei koskaan opi, kärsimys ei lopu...
Voimakas teksti, täyttä asiaa, hieno kokonaisuus.
Tämä on mahtava :):):)
Veteraaneille!!
Kiitos itsenäisyydestä
Sivut