Aamulla
Aurinko nousi, lämmitti maan
ja linnut alkoivat laulamaan
Sinä avasit silmäsi kun katselin sua
ihailin vartaloasi kuin lumottuna
Tunsin rakkauden ja viiltävän tuskan,
kun muistin illan ja yön sysimustan
Muistin riidan ja huutosi sun
ja äänesi itkevän, loukatun
Nytkö on viimeinen aamu,
etkö enää mun syliini taivu
tämän jälkeenkö emme enää kohtaa,
kuinka sä voit kaiken unohtaa?
Yö on mennyt ja totuus paljastuu,
vihaatko mua vai oletko yhä rakastunut…
Rauha, sanot hiljaa hymyillen
ja painat sormesi mun huulille
Selite:
Tämä on ensimmäisiä runoja, mitä olen tänne kirjoittanut. Olin vielä naimisissa ja eron kellot alkoivat hiljalleen soittaa surullista sävelmää. Runo ilmestyi täällä 21.09.2003. Vuosien kuluessa se on jostain syystä kadonnut, laitan sen takaisin tänne.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi