Hämyssä huoneen
tuijotan kattoa ja mietin
Mietin,
miksi kaikki loppuikaan
enkö osannut antaakaan
loppujen lopuksi mitään
Alku oli suloista unelmaa
tunsimme onnea ihanaa
Sua halusin omana pitää
Kaikki mureni kuitenkin
mihin, ken sen tietäisi
ja niin eron tuulet soivat
Muistot yhä mielessäin
polkuja vielä edessäin
Nekö onnea tuoda voivat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aina onni ei kestä, mutta kyllä se polku tuo tullessaan onnen, joka kestää. Ajatuksia herättävä runo. Pidän paljon.
Runossasi menneet ja tulevat.
Tässä rakkausrunojen aatelia suruisuudessaan.
Suruisan toiveikasta...
Ehkä toinen ei osannutkaan ottaa vastaan?
Polkuja on monia,kauniita ja vaikeita.Pidän tästä.
Haikea, herkkä runo
Niin suruisaa, pettymystä huokuu runosi.
Sivut