tunsin piston kipeimmän
kun näin katsees kylmimmän
nyt vasta ymmärrän
on poissa hän
hän jota rakastin
voi luoja kuinka rakastin
nyt hänen paikallaan
on ihan vieras vaan
on poissa hän
kuin naula ruosteinen
mun ihooni reiän iskien
mua hitaasti tappaen
on poissa hän
miksi yhä kidutat
miksi vertani sä vuodatat
minä itken etkö nää
tämäkö on elämää?
on poissa hän
Selite:
Tositarinaa tästä runosta.. tein eteisen pystykoolausta ja katsoin vatupassilla koska lankku oli suorassa..ei ihan ollut ja läjäytin kämmenellä lankkua ja eikös siinä lankus ollut naula johon kämmen läjähti..verta tuli aika runsaasti mutta mitä se haittas kun mulle tuli idea tähän runoon..niin että verta vuotaen on tämäkin runo kirjoitettu..sydänvertakin mukana..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen ...hieno jokatapauksessa :)
niin tämä runo on todella mahtavasti kirjoitettu, kaihoisa ja suuren rakkauden aikaansaama
Selitysosan kanssa tämä runo saa nauloineen lisäsyvyyttä, pohjaa. Pitkään kipuilee sydämesi ja antaa komeita riimejä meidän luettavaksi.
sydänveren vuodatus on raastavaa, vaan hyvin se saa kirjoittamaan Sinut... ps.toivottavasti haavat paranee :)
aivan mieletön!olet lahjakas:)
wau,aivan loistava!!!!:) menee kyl suosikkeihin että kolahtaa!!!:)
Sivut