vielä kerran
ja vielä
painajaiset ahdistaa
minä elämässäni horjun
kuvat yritän karistaa
jonnekin
rajan taa
unta näen
ja itken
mitään voi nyt en
minun mieleni hukkuu
sekaan syvien aaltojen
hullujen
houreiden
taivaan linnut kiltit
minua auttakaa
nyt haluaisin pyytää
pois minut
kantakaa
piiloon
rajan taa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kirjoitat todella upeasti. Runojasi on ilo lukea. Tämän runon tunne on liian tuttua itsellekkin, liian tuttua..
voi kuinka kaunis, surullinen, just sellanen mitä ei osaa kuvailla tai siis mä en osaa... :)
ah, tämä oli kaihoisa, tässä oli sitä jotain mistä runoissa pidän...
Koskettavaa, kaunista, ei niin totisen vakavaa kuitenkaan! ^^
Tässäpä kaunista tekstiä!!
Koskettava, vaatii "keskittymistä"!
taivaan linnut sinussa ovat
voimana piilostasi nostavat
rajan voit piirtää lattiaan
puolta voi vaihtaa piilon sijaan
hukkuvalle oljenkorren runo antaa
runo sinut turvaan kantaa!
Jaksamista!
Oih! Niin "raastavan" kaunis runosi.
.....nielaisen vielä kerran....
kaunis mutta samalla surullisen koskettava....
Avunpyyntörunosi on koskettava, suorastaan riipaiseva ja tuskaisuuden kuvauksena kaunis.
Niin surullinen mutta kaunis runo...
ihanaa pyydät apua taivaan linnuilta, tosi kaunis runo, pidän kovasti
Tämä on hieno. Itsekin mietin joskus tällaista..
Aivan hupaisaa on olla tällä puolen rajan. Olemme täällä vieraina ohi kiitävän ajan.
Sivut