ne saapuvat taas!
kuin houreissain
minä harhailen
elo tyhjää on
koska loppuu tää
joku naurahtaa
anna mun olla vaan!
vielä yhden yön
jaksan laahustaa
mieli allapäin
askel ontuen käy
alas kallistuu
kuka jarruttaa?
anna mun olla vaan!
käsi kaulalla on
sydän sykähtää
ilosta pursuaa!
käsi liukuvi pois
toivon sammuttaa
kuiluni kuljettaa..
anna mun olla vaan!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvin kerrottu,toivottavasti ei noin toivotonta
no huh, tosi jyhkeää tekstiä, hellaakoski tulee mieleen
Tuo punainen teksti niin ulkonaisesti kuin sisällöltään muodostaa voimakkaan vastakohdan muulle tekstille ja siksi korostaa runon epätoivoisuutta. Runo on parahduksenomainen.Ja silti tai ehkä juuri siksi siitä pidänkin.
Epätoivoisuuden keskellä on pilkahdus, joka jonkun kerran alkaa kasvaakin! Punainen tehosti hienosti tuota lämmintä tunnetta.
Sivut