Oi, sinä, jonka katse
saa sydämeni pakahtumaan, kuin lintu,
joka riemuitsee kevätauringosta.
Jokainen sinun liikkeesi on
kuin pehmeä tuulenhenkäys,
kosketuksesi herättää tulen,
jonka tunnen vuosisatojen takaa.
Suudelma, tuo hetken taika,
leijailee kuin unelma,
mutta silti, sydämeni
täynnä toivetta ja tuskaa,
kuin lintu, joka unelmoi
värikkäistä kengistään.
Minä haaveilen rakkaudesta,
joka veisi minut mukanaan,
mutta se on yhtä kaukainen
kuin nuo kengät,
pikkuisen linnun
haaveissaan.
Rakkaus on kuin sateen
jälkeen asfaltille nousseet juotikkaat,
mutta vastarakkautesi on
kuin aurinko,
joka on piiloutunut pilviverhon taa.
Minkä karhun
palveluksessa olenkaan,
sillä sinä,
sinä olet kaikki,
ja minä vain varjo,
joka sinua odottaa,
mustissa maihinnousu
kiiltonahka kengissään
saa sydämeni pakahtumaan, kuin lintu,
joka riemuitsee kevätauringosta.
Jokainen sinun liikkeesi on
kuin pehmeä tuulenhenkäys,
kosketuksesi herättää tulen,
jonka tunnen vuosisatojen takaa.
Suudelma, tuo hetken taika,
leijailee kuin unelma,
mutta silti, sydämeni
täynnä toivetta ja tuskaa,
kuin lintu, joka unelmoi
värikkäistä kengistään.
Minä haaveilen rakkaudesta,
joka veisi minut mukanaan,
mutta se on yhtä kaukainen
kuin nuo kengät,
pikkuisen linnun
haaveissaan.
Rakkaus on kuin sateen
jälkeen asfaltille nousseet juotikkaat,
mutta vastarakkautesi on
kuin aurinko,
joka on piiloutunut pilviverhon taa.
Minkä karhun
palveluksessa olenkaan,
sillä sinä,
sinä olet kaikki,
ja minä vain varjo,
joka sinua odottaa,
mustissa maihinnousu
kiiltonahka kengissään
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ylevä kaipausruno, klassista ja herkkää.
"Minkä karhun palveluksessa olenkaan" naulaa samalla epätietoisuuden, että toivon ja vertauttaa tunnetilan vahvuuden kohdilleen.