![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-1104-1725907517.jpg?itok=7R2PFh9V "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva")
Yön syvyyksissä, meidän baarissamme,
lasit kilisevät kuin kuiskaukset,
ja humalat vaeltavat pöytien välillä,
kun väkivalta pyyhkii yli hymyjen,
kuten jääkauden häilyvä muisto,
ja pahansuovat katseet terästyvät,
kun rakkaus, minun salaisuuteni,
tuntuu monin tavoin kiusalliselta.
Miksi he lyövät sanoilla,
kun sydän haluaa vain tanssia?
Miksi baarin nurkissa viha hymyilee,
kun me seisomme yhdessä,
pidempään kuin seuraavan aamuun,
kuin varjot, jotka eivät katoa?
Anteeksiannon aika on ohi,
kun minä pidän sinusta kiinni,
kuin tumman yön syli,
ja kysymykset jäävät ilmaan,
kuin savupatsaat, jotka tanssivat?
Miksi ystävämme jakautuvat,
kuin varjojen ja valon taistelu,
jossa jokainen sanaton viha
liimaa meidät yhteen,
ja kaikki epäkohdat vain lujittavat
meidän epävarmaa liittoamme?
Lopulta, kuulen kuun kuiskauksen:
pyyteetön rakkauteni,
on kuin syvä meri,
jossa aallot tuovat meidät lähemmäs,
vaikka ympärillämme taistellaan,
meidän sydämemme ovat samanlaisia,
yhdessä kahtiajakomme,
kuin valon ja varjon tanssi,
kysymysten yössä,
vaikka emme kenties
koskaan löydä vastauksia.
lasit kilisevät kuin kuiskaukset,
ja humalat vaeltavat pöytien välillä,
kun väkivalta pyyhkii yli hymyjen,
kuten jääkauden häilyvä muisto,
ja pahansuovat katseet terästyvät,
kun rakkaus, minun salaisuuteni,
tuntuu monin tavoin kiusalliselta.
Miksi he lyövät sanoilla,
kun sydän haluaa vain tanssia?
Miksi baarin nurkissa viha hymyilee,
kun me seisomme yhdessä,
pidempään kuin seuraavan aamuun,
kuin varjot, jotka eivät katoa?
Anteeksiannon aika on ohi,
kun minä pidän sinusta kiinni,
kuin tumman yön syli,
ja kysymykset jäävät ilmaan,
kuin savupatsaat, jotka tanssivat?
Miksi ystävämme jakautuvat,
kuin varjojen ja valon taistelu,
jossa jokainen sanaton viha
liimaa meidät yhteen,
ja kaikki epäkohdat vain lujittavat
meidän epävarmaa liittoamme?
Lopulta, kuulen kuun kuiskauksen:
pyyteetön rakkauteni,
on kuin syvä meri,
jossa aallot tuovat meidät lähemmäs,
vaikka ympärillämme taistellaan,
meidän sydämemme ovat samanlaisia,
yhdessä kahtiajakomme,
kuin valon ja varjon tanssi,
kysymysten yössä,
vaikka emme kenties
koskaan löydä vastauksia.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit