Sinä olet oranssi kattila, minä olen lentävä talo,
kiehumme vitkaan, mutta maailma ei huomaa.
Sydämemme ovat taikinaa, kohoavat kuun alla,
ja rakkaus roihuaa kuin liukuportaisiin harhautunut liekki.
Sinun silmäsi ovat kaksi kalaa,
minun huuleni sulaa voita.
Me tanssimme talon sisällä, vaikka kaikki kaatuu,
ja seinät nauravat meille.
Sinä rakastat minua kuin banaani rakastaa kuortaan,
minä rakastan sinua kuin puu rakastaa tuulta.
Emme tarvitse sanoja, ne ovat vain tarttuvaa hyytelöä,
jotka kiipeävät ikkunoista, mutta eivät koskaan löydä ulos.
Sinä olet tuli, minä tervas,
me sytytämme toisiamme vahingossa ja tahallaan.
Olemme kaksi pilveä, jotka törmäävät ja hajoavat,
mutta emme katoa – me jäämme leijumaan, ikuisesti kuumana.
Me olemme sielunkumppanit,
paperisia, palavia.
Tanssimme keskellä metsäpaloa,
ja rakastamme toisiamme niin, että kipinät räjähtävät.
kiehumme vitkaan, mutta maailma ei huomaa.
Sydämemme ovat taikinaa, kohoavat kuun alla,
ja rakkaus roihuaa kuin liukuportaisiin harhautunut liekki.
Sinun silmäsi ovat kaksi kalaa,
minun huuleni sulaa voita.
Me tanssimme talon sisällä, vaikka kaikki kaatuu,
ja seinät nauravat meille.
Sinä rakastat minua kuin banaani rakastaa kuortaan,
minä rakastan sinua kuin puu rakastaa tuulta.
Emme tarvitse sanoja, ne ovat vain tarttuvaa hyytelöä,
jotka kiipeävät ikkunoista, mutta eivät koskaan löydä ulos.
Sinä olet tuli, minä tervas,
me sytytämme toisiamme vahingossa ja tahallaan.
Olemme kaksi pilveä, jotka törmäävät ja hajoavat,
mutta emme katoa – me jäämme leijumaan, ikuisesti kuumana.
Me olemme sielunkumppanit,
paperisia, palavia.
Tanssimme keskellä metsäpaloa,
ja rakastamme toisiamme niin, että kipinät räjähtävät.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit